"Serlendis", huudahti Gregoris pikaisesti työntäen tuolin pöydästä, "lopettakaa nämä tyhmyydet, muuten minä menen tieheni."
"Te olette oikeassa, elkäämme enää puhuko siitä. Mikä on tapahtunut, sitä ei enää saada tekemättömäksi. Tyhjentäkäämme sensijaan malja nuoren herra Ferraran menestykselle ja hänen täydelle kassakirstulleen."
Kummallakin heistä oli pullo ja lasi edessään pöydällä. Notario täytti lasinsa ja tyhjensi sen yhdellä siemauksella, Gregoris seurasi hänen esimerkkiään.
"Ja mikä toi teidät oikeastaan Khrusaan?" kysyi Serlendis.
"Minä olen jo sanonut teille, että minä olen juuri tullut tänne", vastasi Gregoris äkäisesti.
"Niin tosiaan! Anteeksi että olen jo unohtanut sen. Mutta sanokaapas minulle, kuinka teidän häittenne kanssa käy?"
"Minkä häiden?" kysyi Gregoris yhä enemmän hämillään.
"Kuinka? Oletteko jo unohtanut, että teidän pitäisi mennä naimisiin? Eläköön rouva Gregoris!" Ja notario ja Gregoris tyhjensivät uudelleen lasinsa.
"Miksi minä olisin sen unohtanut?" sanoi Gregoris viimein, "Sitä minä en todellakaan ole unohtanut. Ensin täytyy minun kuitenkin toimittaa vielä joitakin asioita — noin kahden viikon kuluttua ovat kaikki selvät, ja silloin minä tulen vaatimaan Smaragdan teiltä."
"Ah, niin Smaragda?" sanoi Serlendis villipedon hillittyä murinaa muistuttavalla äänellä. "Mutta juokaamme teidän häittenne menestykseksi." Kumpikin tyhjensi kolmannen kerran lasinsa.