"Mutta se on totta", sanoi Serlendis, "minä olen aivan unohtanut kysyä, miltä viini maistuu?"
"Se on mainiota, joskin hiukan väkevää" vastasi Gregoris, "minä tunnen itseni jo hiukan liikutetuksi."
"Kummallista", sanoi Serlendis. "Minä luulin, että myrkky tekee viinin karvaaksi."
"Mikä myrkky?"
"Te olette oikeassa, minä unohdin kokonaan sanoa teille, että se pullo, jonka te olette tyhjentänyt pohjaan asti, sisälsi puoleksi viiniä ja puoleksi myrkkyä".
"Minä en ymmärrä teitä", sanoi Gregoris nähtävällä pelästyksellä.
"Te ette ymmärrä minua, ahaa! No niin, paras herraseni, te saatte sitten oppia ymmärtämään minua. Nouskaa ylös ja vetäkää pois tuo peite, jonka näette tuolla."
Gregoris totteli. Ymmärtämättä notarion sanojen merkitystä, läheni hän sohvaa ja veti pois lakanan. Mutta samassa silmänräpäyksessä kirkasi hän kimeästi ja horjui pelästyneenä taaksepäin.
Sohvalla oli Smaragdan ruumis.
"Nyt teidän pitää ymmärtää kaikki", huudahti Serlendis jyrisevällä äänellä. "Hän oli minun enkelini, minun elämäni. Kun te ette muuta ollut kuin kurja kerjäläinen, valehtelitte te hänelle, että te rakastitte häntä, kun hän oli rikas. Lapsi parka uskoi teitä, hän unohti vanhan isänsä, unohtipa Jumalansakin rakkautensa tähden teitä kohtaan. Murhattuanne enonne ja varastettuanne hänen omaisuutensa, ei Smaragda ollut kylliksi teille. Te olette pettänyt hänet, te olette hyljännyt hänet."