"Minäkö?"
"Vaiti! Kuka on antanut teille luvan puhua? Te olette häpeällisesti hyljännyt hänet, sanon minä. Ensi sunnuntaina vietetään teidän häänne rikkaan Pangaloksen tyttären kanssa. Te olette pettänyt hänet, ja tuolla hän makaa. Hän on ottanut myrkkyä, hän on tappanut itsensä. Tuolla hän makaa, katso häntä murhaaja!'
"Etkö sinä myöskin tahdo hänen sydäntään, syödäksesi sen samalla kertaa kuin enosi pään? Hän on myrkyttänyt itsensä! Kuuletko sinä! Miehen ja vaimon täytyy juoda samasta lasista. Minun tyttäreni joi puolet ja hän kuoli kolmen tunnin kuluttua. Toiset puolet minä säästin sinulle, paras herraseni. Tunnin kuluttua sinä olet kylmä kuin jää, kahden tunnin kuluttua sinä olet repivä omaa lihaasi hampaillasi, ja kolmen tunnin perästä sinä kuolet täällä yksinäsi kuin koira!"
"Te olette myrkyttänyt minut, te olette myrkyttänyt minut!" kirkui
Gregoris ja hänen silmänsä tunkeutuivat kauhusta pitkälle ulos päästä.
"Hiljaa, sanon minä!" alotti Serlendis taasen, jonka kasvot olivat käyneet perkeleellisen näköiseksi. "Minä olen myrkyttänyt teidät, mutta tämä on ainoastaan yksi kuolema, ja minä tahtoisin antaa teidän nähdä tuhannen kuolemaa! Senvuoksi ovatkin nämä valmiit teidän palvelukseenne." Näillä sanoilla veti hän kaksi pistoolia taskustaan. Ulvoen kuin mielipuoli tahtoi Gregoris rynnätä ovelle.
"Miksi te kiljutte? Tahdotteko paeta, kurja pelkuri?" sanoi Serlendis, kiristellen hampaitaan. "Enkö minä ole sanonut teille, ettei koko penikulman alalla ole ketään, joka voisi kuulla teitä? Potkikaa vain kaikkia ovia, se on turhaa, avaimet ovat minun taskussani."
"Serlendis, Jumalan nimessä, kaiken nimessä, joka on teille rakasta tässä maailmassa", huusi Gregoris vapisten kuin lehti tuulessa.
"Joka on minulle rakasta tässä maailmassa, roisto! Se on hän, sinun kauttasi murhattu!"
"Serlendis, oi Serlendis, armahtakaa!"
"Käänny perkeleen puoleen armonpyynnöllä — rukoile häntä, että hän tulee vastaanottamaan sinun sielusi, jos hän huolii. Mutta annapas minun nähdä, kohtaavatko pistoolit."