He olivat nyt tulleet mestauspaikalle. Lähellä hiekkaista rantaa heti kaupungin ulkopuolella oli guillotiini pystytetty ja sen ympäri muodostivat sotilaat taajan muurin. Lukuisa ihmisjoukko oli jo kokoontunut, uteliaana näkemään kun mestauskirves erottaa ihmisen pään ruumiista. Kun surusaatto oli ehtinyt tuon kolkon rakennuksen luo, lähestyi pyöveli Melirytosta sitoakseen hänen kätensä.
"Vielä silmänräpäys", sanoi tuomittu ottaen esiin testamentin, jonka hän oli kirjoittanut ja sulkenut yöllä, ja jättäen sen Skuludikselle. "Minä asetan sinut täten testamenttini täytäntöönpanijaksi", sanoi hän, "avaa kääre minun kuolemani jälkeen ja seuraa minun siinä tekemiäni määräyksiä," Sitten syleili hän Skuludista, Aglaiaa ja vanhaa Jankoa. Kääntyen pyöveliin sanoi hän sitten: "Minä olen valmis."
Mutta Skuludis heittäytyi uudelleen hänen syliinsä ja huusi: "Mene sinne, missä taivaan enkelit odottavat sinua, ja rukoile meidän puolestamme, jotka sinä jätät tänne, kunnes me taasen kohtaamme toisemme." Myöskin vanha Janko syleili Melirytosta ja tahtoi sanoa jotain, mutta kyyneleet tukahuttivat hänen sanansa.
Siiloin heittäytyi Aglaia hänen rinnalleen ja painoi häntä rintaansa vastaan kuin äiti, joka tahtoo suojella lastaan uhkaavaa vaaraa vastaan. Hän ei tahtonut päästää häntä, vaikka pyöveli jo kaksi kertaa oli lähestynyt.
"Ei", huusi hän, "minä en päästä häntä."
"Jos te välttämättömästi tahdotte uhrin, niin ottakaa minut, mutta säästäkää hänet!"
Upseeri, joka komensi sotilaita, lähestyi nyt Skuludista ja sanoi; "Jos te ette vie pois häntä, niin olen minä, ikävä kyllä, pakotettu poistamaan hänet väkivallalla."
Melirytos heitti kiukkuisen silmäyksen upseerille ja suuteli kihlattuaan viimeisen kerran. "Hyvästi", sanoi hän lempeästi työntäen hänet luotaan, jonka jälkeen Jankolle ja Skuludikselle onnistui yhdistetyin voimin poistaa onneton tyttö.
Pyöveli otti nyt tuomitun haltuunsa ja vei hänet portaita ylös guillotiinin luo. Hän oli jo valmiina ratkaisevaan liikkeeseen, kun kaukaa kuultiin sortuneen äänen huutavan: "Odottakaa! Odottakaa!"
Kaikkein silmät kääntyivät siihen suuntaan, mistä huuto kuului, ja huomattiin itse prokuraattori, joka kaikin voimin juosten tuli guillotiinia kohti.