Mitä oikeuden edessä on sanottu koskeva murhatun Metaksaan testamenttia, oli valhe. Testamentti Melirytoksen hyväksi on ainoa oikea, kun taas testamentti hänen sisarenpoikansa Gregoriksen hyväksi on väärennys. Minä itse olen yhdessä Gregoriksen kanssa kokoonpannut sen, kun hän lupasi ottaa minun tyttäreni vaimokseen. Gregoriksella oli avain enonsa taloon. Hän hiipi sinne yöllä ja pakotti enonsa uhkaamalla murhata hänet allekirjoittamaan testamentin. Kun hän kuitenkin pelkäsi, että Metaksas peruuttaisi ne määräykset, mitkä hän oli tehnyt väärennetyssä testamentissa, tukahutti hän hänet tyynyillä. Minä liitän tähän kirjeen Gregorikselta, jossa hän varomattomasti kyllä tekee selvää rikoksestaan. Jos haluatte etsiä murhaajaa, niin menkää minun huvilaani Biskopiossa; siellä löydätte hänen ruumiinsa, sillä minä olen ehtinyt ennen oikeutta. Tunnin kuluessa hän on kuoleva myrkytetystä viinistä, jota hän tulee juomaan minun pöydässäni, ja pistoolinkuula on lävistävä hänen päänsä, sillä se lurjus on pettänyt minun tyttäreni ja uskottomuutensa kautta saattanut hänet kuolemaan. Elkää kieltäkö minun tyttäreltäni kunniallista hautausta. Hän oli tunnottoman roiston viaton uhri. On aivan suotta etsiä minua, sillä kun tämä kirje ehtii teille, olen minä jo aikoja sitten lähtenyt Syrasta.
Serlendis. #/
Kun yleinen syyttäjä oli lukenut tämän kirjeen, jätti hän sen sekä siihen liitetyn kirjeen Gregorikselta ja virkkoi: "Minä vaadin Melirytoksen vapauttamista."
Tuomarit vetäytyivät neuvottelemaan, mutta palasivat melkein heti takaisin. He selittivät yksimielisesti Melirytoksen olevan viattoman murhaan.
Serlendiksen huvilassa heti senjälkeen pidetyssä tarkastuksessa löydettiin ruokasalin pöydältä illallisen jäännökset ja pöydän vieressä lattialla Gregoriksen verinen ruumis tuskasta muodottomiksi vääntyneinä piirteineen — ja toisella puolen salia sohvalla — Smaragda morsiuspuvussaan, kädet ristissä rinnalla ja kukkakruunu päässä.
Gregoriksen ruumis vietiin pahantekijäin hautauspaikalle.
Smaragda parka sitävastoin haudattiin kaikilla juhlamenoilla. Koko kaupunki seurasi häntä haudalle.
Niiden monien joukossa, jotka seurasivat häntä hänen viimeiseen lepopaikkaansa, oli myöskin Marigo Pangalos. Hän oli kokonaan puettu mustaan pukuun, jota hän ei enää koskaan jättänyt, kun hän sulkeutui koko ijäkseen luostarin muurien sisälle.
Taasen vapaana riensi Melirytos ikävöivän kiirehtivillä askeleilla rakastettunsa kotiin, missä tämä, vaikka vielä kärsivänä, ikävöiden odotti häntä.
Viisikymmenluvun lopussa eli Kolkiksessa Euboiasaaren pääkaupungissa muuan, kerjäläinen, jonka linnunsulilla, ketunhännillä ja muilla esineillä koristetut lumput antoivat lapsille aihetta moniin kiusantekoihin. Tämä onneton oli Serlendis.