SIIRI (hiipii Tuuren luo). Täytyyhän sinun vaimosi käydä ihmisten tavalla puettuna, Tuure.
TUURE. Et tiedä, miten sinä minua kiusaat, Siiri. Ja muuten: näytätkö sinä nyt sitten apinalta?
SIIRI. Apinalta?
TUURE. Niin, minä en salli tuommoista puhetta.
SIIRI. En minäkään. Ush, kuinka sinä olet häijy, Tuure!
TUURE. Kun en tahdo uhrata 40 markkaa muotikauppiaan hassutuksiin!
SIIRI. Sinä olet — (heittäytyy tuoliin ja itkee).
TUURE. Kas niin, Siiri, älä itke. Tiedäthän, että minun on mahdoton sietää sinun kyyneleitäsi.
SIIRI (nyyhkyttäen). En minä itke — — Minä olen päinvastoin oikein — iloinen — hyvin onnellinen. On vain niin raskasta ajatella — — että sinä — — et lainkaan — välitä minusta — — mitä minä tahdon tai toivon — —
TUURE. Enkö minä välitä! Oo, aivan liian paljon!