SIIRI. Ja sitten olet sinä ollut niin omituinen ja hajamielinen viime aikoina. Et suudellutkaan minua eilen muuta kuin kolme kertaa.
TUURE. Kas niin, pieni lapsellinen eukkoseni! (Istuutuu Siirin viereen.)
SIIRI. lapsellinen? Minä kyllä tiedän, että sinä pidät minua sekä lapsellisena että pahana ja rumana vielä lisäksi — —
TUURE. Kevät-taivaan ei tarvitse olla ruma, vaikka se panee tavallaan kaipaamaan sateenvarjoa.
SIIRI. Mamma raukka oli kyllä oikeassa sanoessaan, että me emme sovi yhteen.
TUURE (vakavasti). Niin, minäkin pelkään hänen osanneen oikeaan.
SIIRI (nousee äkkiä). Kas niin, uskotko sinä nyt sitäkin päälle päätteeksi? Oi, minä olen onnettomin olento, mitä maa päällään kantaa!
TUURE. No, älä ymmärrä minua väärin. Minä tarkoitan —
SIIRI. — että sinä kadut.
TUURE. Ei. Mutta että sinua ei ole kasvatettu köyhän miehen vaimoksi.