SIIRI. Sinä et olisi voinut kieltää, kun vain olisit saanut nähdä sen.
Odotahan vähän. (Juoksee vasemmalle.)
TUURE (yksin). Minä olen mieletön, hullu! Tämmöisiä ylellisyys-menoja nyt! — — Jos voisin sanoa Siirille kaikki. — —? Ei, ei vielä, ei vielä! Onhan minulla hiukan toivoa, ja sitä paitsi — — Mutta mistä saada rahoja tähän. (Seisoo ajatuksiinsa vaipuneena.) No niin, oli menneeksi. Pahimmassa tapauksessa käyköön niinkin. Ne päivät, jotka ovat jälellä, tahdon — täytyy minun nähdä hänet iloisena. Sitten? — — Sitten en tahdo ajatella mitään. — —
SIIRI (vasemmalta hattu päässä). No, onko mitään ihanampaa!
TUURE (katselee häntä). Tuskin.
SIIRI. Ja entäs kun minä kävelen. Katsohan vain, mitenkä sulkatöyhdöt hyppelevät!
TUURE. Aivan kuin sirkushevosen selässä.
SIIRI, Hyi, Tuure! Kuinka voit sanoa niin — ilkeästi.
TUURE. Minä myönnän, että se oli halventavasti sanottu. Mutta totuus sattuu välistä pujahtamaan esiin aivan huomaamatta.
SIIRI (seisoo peilin edessä nyökytellen päätään). Ei, sirkushevosilla ne ovat paljon suuremmat.
TUURE. Ja paljon kauniimmat.