SIIRI. Ja rupesinkin jo käymään.
AGNES. Todellako?
SIIRI. Nii—in. Enkä minä koskaan unohda ensimäistä esiintymistäni Eteläsataman torilla. Puhutaan näyttämökuumeesta! Mutta mitä se on torikuumeen rinnalla!
AGNES. Onko se niin ilkeä?
SIIRI. No, sen nyt voit uskoakin. En minä ollut koskaan kuvitellutkaan, että maailmassa voisi olla mitään niin kamalaa paikkaa. Ja yleisö sitten! »Rouva hyvä, rouva kulta! Pois tieltä! Pitäkää varanne!» Minä luulin tulevani hulluksi enkä minä tiennyt, mihin kääntyä ja miten käyttäytyä.
AGNES. Siiri raukka!
SIIRI. Niin, se ei ollut hauskaa, sen voit uskoa. Minun takanani tepasteli Sohvi kori käsivarrella — Sohvi oli minun ensimäinen palvelijani, hyvin nenäkäs ja epämiellyttävä ihminen — ja ennenkuin minä olin kerinnyt kysyä häneltä, niin — —
AGNES. Yhä muistaen emäntä-arvoasi! No, kuinka päättyivät koettelemuksesi?
SIIRI. Niin minä keksin loistavan keinon. Edelläni kulki muuan vanhanpuoleinen rouva, suuri nahkalaukku käsivarrella ja hänen silmänsä tuntuivat näkevän joka taholle. Minä päätin seurata häntä kuin varjo ja ostaa samaa mitä hänkin.
AGNES. Ajatus ei ollut hullumpi.