TUURE (avaa kirjeen). Mitä minä näen! Minun oma vekselini lunastettuna, ja mitä tässä on: »Agneksen häälahja Siirille.».
SIIRI. Ja täällä takapuolella: »Setä Fabian oli oikea vaikka näkymätön velkoja, ja minä sain valita perintöni.» Oi, nyt minä ymmärrän kaikki!
TUURE. Niin paljon en minä ymmärrä, mutta minä ymmärrän kumminkin tarpeeksi voidakseni iloita kaikesta sydämestäni — — sinun tähtesi.
SIIRI (leikillisesti). Vai niin, taaskin vain minun tähteni.
TUURE. Niin, näetkös, Siiri, tapahtukoon mitä tahansa, minä olen nyt rikas mies enkä ole minkään tarpeessa. (Syleilee Siiriä.)
SIIRI (veitikkamaisesti). Etkö minkään?
TUURE (naurahtaen). Sinä pikku veitikka! (Suutelee häntä.)
Esirippu.