"Mutta sinähän sanoit juuri, ettei hänestä puhuta mitään pahaa kylällä."
"Minulle ei olekaan, muutoin, mitään puhuttu, ja minä luulin, että herra tietäisi."
"No, sanotaanko, että herra de Dalens kosiskelee häntä vai eikö."
"Sanotaan, ainakin luulen niin."
Nousin pöydästä ja menin kylätielle kävelemään. Tapasin tiellä Mercansonin. Odotin, että hän välttäisi minua, mutta hän teki aivan päinvastoin.
"Hyvä herra, te annoitte eräänä päivänä", sanoi hän minulle, "todistuksia luonteenne tulisuudesta, joita ei minun ammattiini kuuluva mies pane muistiinsa. Tahdon täten tulkita teille mielipahaani", lisäsi hän iloiseen tapaansa, "siitä että olen joutunut teidän tiellenne kenties hiukan sopimattomine asioineni."
Vastasin hänelle kohteliaasti, luullen että hän sen jälkeen jättäisi minut rauhaan; mutta sensijaan alkoikin hän kulkea rinnallani.
"Dalens, Dalens", toistelin hampaideni välitse, "kuka on antava minulle tietoja tuosta Dalens'ista?" Larive ei ollut kertonut muuta kuin mitä palvelija voi kertoa. Ja keneltä oli hän saanut tietonsa? Joltakin palvelijattarelta tai talonpojalta. Kaipasin todistajaa, joka oli tavannut Dalens'in rouva Piersonin luona ja joka tiesi, miten hän talossa seurusteli. En saanut Dalens'ia mielestäni ja kun en voinut puhua muustakaan, niin aloin kohta keskustella hänestä Mercansonin kanssa.
En ollut koskaan saanut täyttä selvää siitä, oliko Mercanson häijy, yksinkertainen vai viekas. Varmaa vain oli, että hän vihasi minua ja että hän kohteli minua niin ilkeämielisesti kuin mahdollista. Rouva Pierson, joka oli, ja syyllä, sangen ystävällisessä suhteessa kirkkoherraan, oli melkein tahtomattaan tullut osottaneeksi myötätuntoaan myöskin hänen sisarenpojalleen. Mercanson oli sen johdosta ylpeä ja siis myöskin mustasukkainen. Rakkaus ei ole ainoa tunne, joka synnyttää mustasukkaisuutta; pieni suosionosotus, hyväntahtoinen sana, kauniin suun hymy voivat herättää aivan raivoisia mustasukkaisuuden tunteita.
Mercanson näytti, samoinkuin Larive, alussa suuresti hämmästyneeltä niiden kysymysten johdosta, joita hänelle tein. Itsekin olin niiden johdosta hämmästynyt — sillä kukapa voi sanoa tuntevansa itsensä.