Hän lähti. Kuulin valituksen, kun ovi sulkeutui välillämme. Lankesin polvilleni ja itkin katkerasti.
Kun palasin hänen luokseen, tapasin hänet istumasta pöydässä. Päivällinen oli valmis ja hän odotti minua. Istuin sanaakaan sanomatta hänen rinnalleen eikä kumpikaan enää puhunut siitä, mitä kantoi sydämellään.
VI
Mercanson oli todella kertonut kylässä ja lähiseudun kartanoissa keskustelustani Dalens'ista ja niistä epäluuloistani, joita tahtomattani olin hänelle selvästi paljastanut. On tunnettua, kuinka juoru maaseudulla leviää ja paisuu kulkiessaan suusta suuhun. Niin kävi nytkin.
Brigitte ja minä olimme uudessa suhteessa toisiimme. Kuinka heikko hän olikin ollut lähtöaikeissaan, oli hän kuitenkin jäänyt minun rukouksistani. Se velvoitti minua. Olin päättänyt olla häiritsemättä hänen rauhaansa mustasukkaisuuden tai kevytmielisyyden puuskilla; jokaista kovaa tai pilkallista sanaa, joka pääsi huulieni yli, pidin syntinä; jokaista surullista katsetta, jonka hän minuun suuntasi, pidin hyvin ansaittuna moitteena.
Hänen hyvä ja yksinkertainen luonteensa löysi alussa viehätystä yksinäisyydessämme; hän saattoi tavata minut milloin tahtoi tarvitsematta välittää mistään varovaisuustoimenpiteistä. Ehkä oli hän niin välinpitämätön muista, osottaakseen minulle, että hän asetti rakkautensa maineensa edelle; näytti siltä kuin hän olisi katunut, että oli ollut niin herkkä pahailkisille juorupuheille. Oli kuinka hyvänsä, sensijaan että olisimme koettaneet suojella itseämme kulkupuheilta, aloimme elää entistä huolettomammin ja vapaammin.
Lähdin hänen luokseen aamiaisen aikaan; ja kun minulla ei ollut mitään tehtävää koko päivänä, lähdin ulos vain hänen seurassaan. Hän piti minua luonaan päivällisellä, ilta kului pian ja kun lähtöni hetki alkoi lähetä keksimme tuhansia tekosyitä sen viivyttämiseksi. Toisin sanoen, olin kokonaan hänen luonaan ja kuvittelimme, ettei kukaan sitä huomannut.
Pidin sanani jonkun aikaa eikä mikään pilvi himmentänyt yhdessäoloamme. Ne olivat onnellisia päiviä; mutta tarkoitukseni ei ole kertoa niistä.
Koko seutu puhui siitä, että Brigitte eli julkisesti yhdessä elostelevan parisilaisen kanssa, joka rääkkäsi häntä, että he kuluttivat aikaansa vuoroin riitautumalla, vuoroin sopimalla, ja että kaikki varmaan päättyisi huonosti. Samassa määrässä kuin Brigitten käytöstä ennen oli ylistetty, samassa määrässä sitä nyt moitittiin. Ei lisäksi ollut mitään kohtaa hänen entisessä elämässään, jota ei nyt koetettu selittää ilkeämielisellä tavalla. Hänen hyväntekeväisyystarkoituksissa suoritetut vuorivaelluksensa, jotka eivät ennen olleet kenessäkään herättäneet epäluuloja, otettiin raa'an leikinlaskun aiheeksi. Hänestä puhuttiin kuin naisesta, joka on menettänyt kaiken inhimillisen kunnioituksen, ja joka oli ansainnut ne kauheat onnettomuudet, jotka hän kutsui esiin.
Olin sanonut Brigittelle, että oli mielestäni annettava ihmisten puhua mitä tahtoivat enkä ollut siis juoruista välittävinäni; mutta itse asiassa kävivät ne minulle sietämättömiksi. Tein toisinaan vieraissakäyntejä ympäristöön vartavasten saadakseni kuulla jonkun määrätyn solvaavan sanan ja voidakseni vaatia siitä hyvitystä. Kuuntelin tarkkaan mitä kuiskailtiin salissa, missä itse olin, mutta en kuullut mitään. Ihmiset odottivat nähtävästi, että poistuisin, voidakseen senjälkeen rauhassa repiä minut kappaleiksi. Menin Brigitten luo ja vakuutin, että kaikki puheet olivat vailla merkitystä ja olisi hullua niistä välittää ja että itse puolestani annoin ihmisten puhua mitä tahtoivat.