"En tiedä; rouva Pierson on sairas ja on jo ollut kolme päivää vuoteen omana."
"Kolme päivää!" toisti hän, osottaen tietämättään mielenliikutusta.
"Niin; mitä ihmeellistä siinä näette?"
Hän nousi ja syöksyi vastaani ojennetuin käsivarsin ja tuijottavin silmin. Ankara kuume puistatti häntä.
"Oletteko sairas?" kysyin, tarttuen hänen käteensä. Mutta hän vei käteni silmilleen ja voimatta pidättää kyyneleitään laahautui hän hiljaa vuoteeseensa.
Katsoin häneen ihmeissäni; ankara kuumeen puuska näytti kokonaan vieneen hänen vastustuskykynsä. Epäilin jättää häntä yksikseen tuossa tilassa ja astuin hänen luokseen. Hän työnsi minut voimakkaasti luotaan eräänlaisella kauhulla. Kun hän vihdoin tointui, sanoi hän heikolla äänellä:
"Suokaa minulle anteeksi, en voi teitä enää pidättää luonani. Pyydän teitä lähtemään; kohta kun voimani sen sallivat, tulen kiittämään teitä käynnistänne."
III
Brigitte voi paremmin. Hän tahtoi lähteä matkaan kohta parannuttuaan, mutta minä panin vastaan, ja me päätimme odottaa vielä pari viikkoa, kunnes hän voisi kestää matkan vaikeudet.
Hän oli yhä edelleen alakuloinen ja vaitelias, mutta ystävällinen. Mitä yrityksiä teinkin saadakseni hänet puhumaan minulle avoimesti, väitti hän aina, että kirje, jonka hän oli minulle näyttänyt oli ainoa syy hänen surumielisyyteensä, ja kielsi minua enempää kysymästä. Sillä tavoin pakotettuna vaikenemaan, koetin turhaan itsekseni arvailla mitä hänen sydämessään tapahtui. Kahden olo painosti meitä kumpaakin ja menimme sentähden joka ilta teatteriin. Istuessamme jonkun aition perällä puristimme joskus toistemme käsiä; silloin tällöin sai joku kaunis sävel, joku sattuva sana meitä vaihtamaan helliä katseita; mutta muutoin olimme kaiket ajat ääneti, ajatuksiimme vaipuneina. Kymmeniä kertoja päivässä tunsin halua heittäytyä hänen jalkoihinsa ja pyytää häneltä erikoisena armona kuoliniskua, jollei hän voinut antaa minulle takaisin sitä onnea, jonka olin omistanut. Kymmeniä kertoja, juuri kun olin heittäytymässä hänen eteensä, näin hänen piirteidensä muuttuvan; hän nousi ja lähti luotani tai lausui jonkun jääkylmän sanan, joka sai tunteeni hyytymään huulilleni.