Tämän alkulauseen jälkeen, joka meille selvitetään kahden kertaisella tulkitsemisella, paukuttelee tuo jumalain suosikki vasikan-, olin sanoa poronnahkaista rumpuansa palikalla tosin jonkinlaisessa tahdissa, vaan ei yhtä tiheään, ja samalla säestäen laululla, samojeedein tapaan puoleksi puhuen tai oikeammin mutisten, puoleksi laulaen, ja nuorukainen, jota saatamme sanoa lukkariksi, aina toistaa säkeet säännöllisesti. Mestari pitää rumpuansa niin, että hänen kasvonsa ovat varjossa, ummistaa silmänsä, että mikään ei häiritse hänen henkensä katsetta; lukkari sitä vastoin polttelee laulaessaan kuten ennenkin ja syljeksii vaihteeksi. Kolme pitkää, tarkkaa paukautusta päättää rummuttamisen ja laulun.
"Minä olen nyt," sanoo mestari arvokkaasti, "kutsunut taivahisen lähettilästä Jamaulia meidän keskeemme, mutta en voi sanoa, kauanko kuluu ennen, kuin hän saapuu, sillä saattaahan hän olla kaukanakin meistä."
Ja uudestaan hän rummuttaa, laulaa loitsuansa, päättää laulua ja rummutuksen kuten äsken.
"Kaksi keisaria näen minä edessäni; he lähettävät teille kirjoituksen", puhuu jumalain lähettiläs hänen suunsa kautta.
Jamaul on siis ollut niin ystävällinen, että on suosikkinsa pyynnön mukaan saapunut tshumiin. Nyt seuraavat jumalain sanoman eri säkeet, joiden edellä aina on rummutusta ja laulua, tässä järjestyksessä:
"Vielä kerran, tulevana kesänä, te kuljette samaa tietä kuin tänä vuonna."
"Silloin te käytte Uraalin harjalla, siellä, jossa Ussa, Bodarata ja
Shtshutshja joet alkavat."
"Sillä matkalla teille jotakin tapahtuu, hyvääkö vaiko pahaa, en voi sanoa."
"Bodaratalla ei ole mitään saatavana, koska siellä ei ole puuta eikä laidunta; vaan siellä ylhäällä voidaan jotakin toimittaa."
"Esimiehellenne tulee teidän tehdä tili, hän tutkii sen ja on teihin tyytyväinen."