Ryhtymällä tarkemmin tutkimaan aineen filosoofista puolta tahdomme nyt tutkia luonteen vaikutusta astrologisiin ennustuksiin. Sillä vakava astrologinen oppilas tarvitsee edistyä aivan vähäsen huomatakseen, että vaikutusvalta, jonka hän tietää olevan toimessa, syntyy toisella tavalla kuin hän oli ajatellut, tai vaikuttaa eri lailla eri henkilöihin. Hänen laskunsa ovat kyllä oikeat ja tietonsa luotettavat. Vaikutusvoima toimii selvästi, mutta soittaa niin sanoaksemme toisessa sävellajissa.
Tahdomme esim. otaksua, että kyseessä oleva vaikutusvoima on Marsin ja Auringon yhdessä-oleminen, joka on johtunut planeettojen etenevästä liikkeestä syntymän jälkeen. Nyt hän näkee, että se vaikutusvoima, joka muuttaa toisen ihmisen oikeaksi himon tulivuoreksi, vaivaa toista kuolettavana kuumeena; riistää yhdellä iskulla hänen naapuriltaan kunnian ja aseman jonkun äkkipikaisen, huonon teon kautta; jota vastoin se toiselta puolen varustaa neljännen niin loppumattomalla tarmolla ja voimalla, että vaikeudet, jotka olisivat saaneet kaikki muut epätoivoisina peräytymään, voitetaan vihdoin loistavasti vastustuksien ja voitokkaan taistelun jälkeen. Kuinka voi näin olla? Mikä on tämän yhden ainoan alkuvaikutusvoiman, marsin ja auringon, kirjavan ilmestyksen salaisuus.
Salaisuus on niiden sisäisessä luonteen erilaisuudessa, joihin vaikutusvoima kohdistuu. Kuten kadulle lankeava auringonsäde heijastaa täällä kuolleen kiviseinän, tuolla korean-keltaisen ilmoituslehden, vielä pitemmällä savustuneen kunnianarvoisen puun vihreät lehdet ja valautuu lopulta avonaisesta akkunasta nuoren pojan kullankeltaiselle päälle, se on sama auringonsäde, jonka prismalla voi jakaa seitsemään eri väriinsä, mutta — se heijastaa juuri sen valon, joka on vallitsevana siinä esineessä, jolle se sattuu; lyhyesti sanoen, valonsäteet eivät ole erilaisia, vaan kuvauksen muut tekijät: sama on laita, mitä tulee jokaiseen astrologiseen "aspektiin" ja sen vaikutukseen. Vaikutusvoima on yksi, mutta ihmiset vastustavat sitä erilailla, heidän rakenteensa, mentaalisen ja moraalisen "myötäjäistensä" mukaan — sanalla sanoen luonteensa mukaisesti.
Palataksemme esimerkkiimme — yksi riittäköön kyseessä olevan prinsiipin selvittämiseen — merkitsee Mars ja Aurinko jotakin määrättyä: eläimellistä luontoa, jota tässä Mars kuvaa ja johtaa, elähyttää hengen ääretön tarmo, jonka vertauskuvana on Aurinko. Tulos riippuu sisäisen luonnon tai "luonteen" kehityksestä, toisella puolen inhimillinen eläin tai ankara kuume (äsken voimistunut ruumis vapautuu jälkimmäisessä tapauksessa voimakkaalla ponnistuksella monien vuosien sairaaloisista kokoomisista) tai toiselta puolen ajattelematon ja turmiota tuottava kiihotus; tai jos sielu on saavuttanut todellisen tasapainon, merkitsee se tulvantapaista tarmoa ja toimintahalua, joka tavallisessa elämässä tulee hyvään tarpeeseen, mutta saattaa myös palvella erityisiä tarkoitusperiä.
Astrologinen työ näyttää siis jossain määrin samalta kuin langaton sähköittäminen, koska sekä lähettävä että vastaanottava kone on otettava lukuun; erittäinkin jälkimäinen, koskapa vastaanotetun sanoman lopullinen muoto on siitä riippuva.
Nämä mietelmät, joiden oikeuttamisen ja välttämättömyyden osoittaa pienikin astrologian käytännöllinen tutkiminen, vievät meidät kahteen tärkeään johtopäätökseen:
1). Että on turha vaiva koettaa lausua minkäänlaisia ennustuksia, ennenkuin luonteen laatu on otettu huomioon, koska juuri tämä on problemin "määräävä tekijä".
Toinen johtopäätös on edellisen seuraus tai ehkä pikemmin sen käännetty väitös. Sillä koska on huomattu noiden kahden tekijän, "ympäristön" (s.o. astralinen tai tähtivaikutus) ja "luonteen" (s.o. henkinen kehitys) vaikuttavan toisiinsa — ei ainoastaan jokaisessa yksityisessä elämässä, vaan niinkuin me yhdenmukaisuudesta voimme päättää elämästä elämään jälleensyntymisien sarjassa — koska, sanomme, on huomattu nämä vaikutukset ja vastavaikutukset samanlaisiksi kuin tieteen "voima" ja "vastus", niin täytyy toisen elämän "luonteen" tuloksena olla toisen elämän "horoskooppi". Siis voimme muodostaa toisen johtopäätöksen seuraavasti:
2). Että synnynnäisen luonteen voi lukea syntymähoroskoopista, joka osoittaa silloin ruumistuneen minän yleisen tilan sekä nykyisen elämän pääasialliset tilaisuudet.
Viimeiseen ja rinnastavaan johtopäätökseen joudumme niin sanoaksemme tahtomatta ja tietämättä, koska pikemmin tunnemme kuin päätämme, että syntymähoroskooppi ei välttämättä osoita sitä luonnetta, joka meillä nyt on, sillä tätä nykyä voi se olla jonkun verran kehittynyt, sivistynyt tai vääristynyt.