Kerran siellä sairastui melkein koko suku — ja sen suvun, arvaathan, loputon on luku.
Kuka tietää, mistä lie tullut tauti moinen? Yksi yhtä arvelee, toista sanoo toinen.
Kaikki kanat kaakatti ihan itkusuulla, kukkokulta vapisi ometan yöpuulla.
Loppui laulut lintujen, kuihtui nurmen kukat, lojui nuket nurkassaan, armaat lapsi rukat!
Muru itse lääkärin toimihin jo tarttui — Kyllä poika paralle potilaita karttui!
Ketä vitsoin virvottiin, kelle lääkkeet tuotiin, kenen ulkoilmassa oleskella suotiin.
Kenen rieskamaidolla hyvitettiin mieltä, keltä taasen tarvittiin herkkupalat kieltää.
Niin on laita lääkärin; taidoin toista tue, taudin synnyt tarkasta, lääkekirjat lue!
Ylin oma itsesi pidä puhtahana, vasta sitten selviät, toisten auttajana!
Muru kirjottaa runoja.