Syksy, sysimusta-silmä salvamien takaa urkkii, ikkunoista sisään kurkkii, kopeloipi pihtipieltä, vetää veräjiä tieltä — kellastuttaa kedon kukat, kutoo sadun silkkisukat..
Syksy, sysimusta-silmä kerkee kepposenkin töihin: viskoo hallat harmaat öihin, kummitukset kaikenlaiset, joita pelkää pienokaiset — Niin, ei syksyn satumailla vaihetusta olla vailla!
TALVI.
Syksystä talveen.
"Missä ollaan, missä ollaan?" Muru ihmetellen huusi, päänsä pellavaisen nostain peiton alta kello kuusi.
Näkyi ikkunasta ihmeet: maata verhoi valkoliinat, oven suussa suhahteli talventapaiset jo viimat.
"Yöllä taisi talvi tulla?" kysyi Muru mummoltansa — "Niin se taisi", vastas vanha; pidätellen nauruansa.
Sitten vasta muisti Nuru nukkuneensa ehtoopuolen päälle kovain koulutöiden, lomaan lukemisenhuolen.
Syksystä niin talveen nukkui piltti pieno sadun unta. Sillä aikaa sadun lapset kylvi maahan valkolunta.
Hei, sukset ja kelkat!