— Vai niin arvelet! — vastasi Punainen jättiläinen. — Tahdonpa näyttää sinulle sitten jotakin. —

Sitten se antoi merkin maanalaiselle voimalleen. Tämä liikahti levottomana ja samassa sinkoilivat suunnattomat vuoriharjanteet ilmaan, hautailivat alas pudotessaan toinen toisiaan ja jäivät ylösalaisin kääntyneinä jälleen paikoilleen. Mutta maan pinnalla ei ollut enää merkkiäkään monista metallikappaleista ja kallisarvoisista jalokivistä. Ne olivat hautautuneet vuorikerroksiin ja synkkiin syvyyksiin.

— Ettäs tämän teit, niin mielinpä tehdä minäkin jotakin sellaista, mitä et vähäksi arvioine, — virkkoi Vihreä jättiläinen vihoissaan ja vetäytyi pohjoiseen pimentoonsa.

Siellä se avasi suuren sylinsä, liikutti linnansa tornit ja suojamuurit ja puhalti ne painumaan alaspäin Punaisen jättiläisen asumapaikoille. Raudan raskaana ja kuolettavan kylmänä alkoi jääkerros painua Pohjoisnavalta joka suunnalle, haudaten allensa Punaisen jättiläisen kauniit kädenjäljet ja kaiken kasvun, mitä se oli hellien hoidellut.

— Saanpa nähdä, enkö ole hänen valtaansa voittanut! — lausui Pohjan jättiläinen työnsä päättimeksi ja kirjotti suurella sormellaan olinpaikalleen sellaisen sanan, jota se arveli kilpaveljensä kammovan. Sitten se vielä viilletti ympyräviivan tämän sanan ulkopuolelle.

Mutta Punaisen jättiläisen ylhäinen ystävä, aurinko, liikkui pelkäämättä yhä edelleen. Se työnti takaisin Vihreän jättiläisen jäävuoret, herätti hymyilyllään henkiin kuolleet kasvit ja katkoi salaiset roudan kahleet kaikkialta, minne vain ihmislapset menivät mieluisia asuinsijoja itselleen etsimään. Useissa kohden kävi se myöskin yli Vihreän jättiläisen piirtämän rajaviivan.

Punainen jättiläinen jäi voittajaksi ja voittaa vielä tänäkin päivänä. Sen aikaansaamia ihmeitä ja siunattua valtaa vastaan taistelee vieläkin Vihreä jättiläinen, mutta jokaista kylmän jättiläisen saavuttamaa voittoa seuraa suuren auringon sulattava silmä ja Punaisen lämpöjättiläisen eloon herättävä hymy.

Kalojen vallankumous.

Nykyaikana tapahtuu jos vaikka mitä. Sellainenkin vanha ihme on nyt todettu, että kalat kerran panivat toimeen aikamoisen vallankumousrytäkän.

Kun suurilla tapahtumilla on vaikuttavaa merkitystä tuleviin aikoihin nähden, tahdomme merkitä muistiin, että tämä ihme tapahtui Ruuhilammessa heinäkuun 10 päivänä.