— Sanokaa hänelle, ettei meidän ole lupa tuhota toistemme tekoja.
Täytyy kunnostautua vain omissa tehtävissään! —
Mutta Vihreä vastasi viestiin vihastuneena:
— Meidän on oikeus näyttää toinen toisellemme valtamme ihmeitä. —
— Samapa se! — hymyili Punainen jättiläinen tuollaisen tervehdyksen saadessaan. — Koettakaamme sitten Vihreän veljemme luvalla. —
Ja kävi niin, että Punaisen jättiläisen ystävällinen ja hyvä hymy työnsi takaisin Pohjoisesta paukahtelevat pakkasen nuolet. Lumen ja jään kahleet katkeilivat ja Vihreän jättiläisen linna alkoi luhistua.
Silloin asetti Vihreä jättiläinen vastaan oman rintansa. Se painoi täysin voimin maata, ja koko suuri kilpatanner hytkähtihe. Maa kohosi kerroksittain, pahimmin niillä paikkeilla, missä jättiläiset olivat toisensa tavanneet.
Tämän nähdessään Punainen jättiläinen hymyili taas ja läksi liikkeelle pohjoista kohti.
— Minä tahdon tasottaa kiivastuneen kilpaveljeni tuhotyöt! — virkkoi se väelleen, lämmön- ja valonsäteille, jotka olivat olleet ahkerasti työssä.
Mutta Vihreä jättiläinen jouduttihe häntä vastaan. Ja mihin pilkahti Punaisen jättiläisen lämmin ja sulattava hymy, siihen iski Vihreä jättiläinen jäähdyttävän kätensä. Tästä syntyi monenlaisia metallikappaleita, jotka kuilan, kuparin ja hopean hohtoisina sekä säteillen jalokivien ihanissa väreissä jäivät kaunistamaan maan pintaa.
— Tuosta ota tunteaksesi, — kerskaili Vihreä vastustaja, — että minun taikojani ja voimaani vastaan koetat turhaan taistella. —