— Kuulehan, sanoiko se sinua luikkariksi? — kysyi loukkaantuneena urossärki rouvaltaan, joka oli poikaa kuunnellut.
— Luikkariksi totisesti! Ajattele herraseni, millaista kieltä ihmisten lapset käyttävät, puhutellessaan kunniallisia kaloja! —
— Mitä muuta kuulit? —
— Kyllä sinä luikkari vielä joudut ansaan. Isäni on varatuomari, jolla on monet keinot mukanaan. Me ajamme moottorillamme ristiin rastiin ja viritämme verkkoja niin paljon, ettet pääse yli etkä ympäri. Tai jos ette vieläkään tartu pyydyksiin, niin laskemme lammen kuiviin. Rahalla näes saa hankkia itselleen valtaa ja viisautta. —
— Vai niin, mutta eipä meitä niin puijata! — ja särkiherra pyristi veden pintaa kohti ja loiskahti ilman tietä päiväkorennoisen luo, joka lumpeen lehdellä hoiteli langatonta iennätinkonetta.
— Sähkötä joutuin joka suunnalle ylhäisille ja alhaisille, että
Rauhantorilla on tänään tärkeä kokouksemme. —
Korennoinen lennätti langattomallaan ja määräaikana saapuikin kokouspaikalle satojatuhansia kaloja.
Viisain ikä-ahven alkoi johtaa puhetta ja keskustelu kävi joutuisasti.
Ensin todettiin, että elämään oli saatava pikainen parannus. Väkivaltaa ei Ahdin valtakunnassa saatettu sallia. Niinpä kohta hyväksyttiin huutoäänestyksellä laki, jonka mukaan hauen oli rajotettava ryöstöön päättyvää kilpajuoksuaan. Tämä vähän harmitti hauen sukua, ja niinpä se vetäytyikin kokouksesta pois, mutta ei malttanut olla jäämättä syrjään kuuntelemaan asiain kulkua.
Toiseksi todettiin, että Kivikkosärkkään oli asettunut outoja asukkaita. Ne olivat punaisia kuin lohenliha, mutta eivätkö liene olleet jotain muurareja, tai moottoriturson turmiollisia apureita, joiden tehtäväksi oli annettu noiden kiusanverkkojen kutominen.