Mutta katsos vain! Sieltä tulla siuhui jälkeenjäänyt pääskysten parvikin. Sen höyhennys välkkyi silkinkiiltoisena. Se piti suloista viserrystä matkamusikkinaan ja lensi aivan kuin leikiten.
Jopa häipyi harakankin suku etummaisten joukosta. Oli tuskin ehditty kylän takaliston koivikkoon, kun pitkäpyrstöisistä yksi toisensa perästä luikahti koivun oksalle, alkaen siellä siipiään räpytellen pitää sen päiväistä räkätystä. Ne kielivät toisten parempaa lentotaitoa ja huusivat omaa nälkäänsä ja väsymystänsä.
Kylän kohdalle päästyä väsyivät varpuset. Ne istahtelivat aittain räystäille ja ikkunan päällyslaudoille. Joku niistä kiireen touhakassa lentää töksähti seinää ja ikkunaruutuakin kohti. Siinä sitten täytyi yhdessä vammoja parannella ja etsiä haavoittuneille sairasvuoteita. No, niitä löytyikin kyllä kyläläisten ikkunain pielistä.
Tätä kummaa katsomaan viivähtivät hetkiseksi hyväntahtoiset pääskyset. Ne siuhahtelivat kauniissa kaartolennoissa ylös ja alas, oikealle ja vasemmalle ja samoin tein suikkivat suuhunsa hyttysiä pihan lähettyviltä.
Silloin lapset huiskuttivat niille hattujaan, kiipeilivät aidanseljille ja huusivat iloaan ilmi. Pääskyset siitä yltyivät yhä iloisemmin laulamaan, että ilman rannat raikuivat.
Kylän yli ehdittyään oli kilpailijain parvi harventunut niin, että siinä ei ollut jäljellä kuin vares, haukka ja kotka.
Kotkat ja haukat, kilpaillen kummatkin ensimmäisestä palkinnosta, huhtoivat eteenpäin sellaisella voimalla, etteivät edes joutaneet sivulleen vilkaisemaan. Ne eivät siis aavistaneetkaan, vieläkö toisia tuli perästä vai ei.
Vares tämän ensimmäiseksi älysi. Se alkoi heikompain lentäjäin väsymystä ilkkua haa-haa-jaa-jaa-huudoillaan ja jäi myöhästyneitä odottelemaan. Eihän maksanut vaivaa rynnistää kilvan kotkan ja haukan kanssa — arveli se.
Leivoselle kävi niin, että se kuuli varpusen surunvoittoisen valitusvirren ja tahtoi sitä lohduttaa. Mutta kun se ei keksinyt, missä varpusystävä oleili, kohosi se yhä korkeammalle, laulaakseen edelle ehtineille pikalentäjille merkin, että oli pysähdyttävä, koska eräät kilpatovereista olivat kärsineet vahingon.
Vihdoin pysähtyi kotkainkin kova lentäjäsuku. Se huomasi näet olevansa yksin kilpailemassa. Alla siinsi sininen salo huimaavine vaaroineen ja jättiläishonkineen, mutta toisia kilpatovereita ei näkynyt mailla halmeilla.