Eipä siinä sen enempää kuin laskeuduttiin saloharjulla kasvavain honkien latvaan istumaan ja odottamaan toisia tulevaksi.
Näin päättyi lintujen suuri lentokilpailu. Kotka suoriutui voittajana, mutta joutui voittonsa vaatimuksesta kauas ihmisten ilmoilta suuren salon ja yksinäisen erämaan asukkaaksi. Sen lähimmäksi naapuriksi leiriytyi haukka, joka kylän rajalla vartoo tovereitaan ja pelkää yksin lähteä ylhää erämaan taivalta taittamaan.
Tällä tavalla ottivat asuinsijansa muutkin lentokilpaan lähteneet linnut. Kurki kahlaa soita, sorsa soutelee vedenselkiä, varpunen pyristelee ikkunain pielissä ja siinä sivussa tekee kiusaa pääskyselle, vaikka pääskynen sydämenhyvyydessään tahtoo laulaa sille lohdutusta ja olla samalla ihmisten ilona.
Leivonen lentää yhä ylöspäin, vieden kärsimyksen ja kohdanneen vahingon viestiä valkeuden iki ylhiin asunnoihin. Mutta vares vaakkuu kylänrajalla ja odottaa kiihkeästi, varsinkin joka kevään tullen, milloin ne pienemmät lentäjät palaavat.
Sanopas sinä, kuka linnuistamme ansaitsee lentotaidollaan ensimmäisen palkinnon?
Köyhä sotamies ja rangaistu prinsessa.
(Kansan satu.)
Olipa kerran kolme veljestä. Heillä ei ollut liikoja rikkauksia: ainoastaan hyvä metsästystaitonsa ynnä pieni mökkipahanen, missä he olivat vanhaa äitiään elättäneet.
Tapahtuipa sitten, että heidän oli lähdettävä sotapalvelukseen. Niin he myivät mökkipahasen, antoivat siitä saadut rahat äidilleen ja kulkivat kuninkaan kaupunkiin palveluspaikkaansa.
Kolmen vuoden kuluttua pyysivät he päälliköltään loma-aikaa ja siitä oitis menivät metsästelemään. Kävelivät ja etsivät ensimmäisen päivän ja eksyivät korven keskelle ympyriäiselle kukkulalle. Ei edes hiirenpoikasta Metsänhaltija ollut heidän eteensä osuttanut.