— Minä ostin sinulle talon, ettet enää tarvitse olla sotamiehenä. Ota nyt isännän ohjakset käsiisi ja jos mitä ikävyyksiä alkaisi koitua, että näin olet karkuteille jäänyt sotapalveluksesta, niin minä vastaan puolestasi päällikön edessä. —
Tästä lahjastaan pyysi hän vain kyytihevosen, saattamaan itseään vanhimman veljen kera kaupunkiin, minne oli matkaa pari kyytiväliä.
Seuraavassa majatalossa täytyi veljesten taas einehtiä ja maksuksi kaatoi nuorin veli taikakukkarostaan sellaisen kasan hopearahoja, että isäntä ihmehti ja olisi tahtonut vaikka viisi vuotta elättää veljeksiä moisesta maksusta.
Tässä taaskin sukeusivat talonkaupat. Isäntä ilmotti uhmahinnan, mutta poika solahutti kukkarostaan kultarahoja sellaisen erän, ettei halutettu edes laskemaan käydä. Hyvästikin kymmenen talon hinnaksi ne isäntä arvioi.
Tämän talon lahjotti poika vanhimmalle veljelleen ja tahtoi vastalahjaksi vain kyydin palveluspaikkaansa. Hän lupasi siellä päällikön kanssa selvittää veljensä asiat. Niin hän lähti ajelemaan eteenpäin, mukanaan suuret säkilliset riistaa: lintuja, kettuja ja jäniksiä.
Perille päästyään hän ensitöikseen mötkähytti vääpelille säkillisen riistaa tulijaisiksi. Sitten pyysi hän vääpelin puhumaan päällikölle, että hän haluaisi ostaa itsensä ja veljensä vapaiksi sotapalveluksesta. Vääpeli toimittikin päällikölle tulijaisiksi varatut riistasäkit ja esitti pojan asian, mutta päällikkö arveli, ettei lunnaiksi tarvittavaa rahasummaa olisi köyhällä sotamiehellä. Kolmen miehen vapautuskirja maksaisi näes kolmesataa ruplaa.
Siitäpä poika kohta kopahutti kukkaroansa pöytään ja siihen solahti kasa kultarahoja. Mielihyvin alkoi päällikkö kohta toimittaa vapautuskirjaa arvellen, että näiden kolmen sotamiehen runsailla rahoilla voi helposti hankkia kymmenen pataljoonaa palkkaväkeä.
— Mitenpä olla kuin eleä? — arveli poika nyt, saatuaan itsensä ja veljensä vapaiksi ja hankittuaan veljilleen talot ja tavarat. No, se oli juuri kuninkaan kaupunki, missä hän oleili. Ja kuninkaalla kerrottiin olevan kauniin mutta pahanelkisen tyttären. Poika päätti koettaa onneansa, eikö hän voisi voittaa osakseen prinsessan rakkautta, kihlata häntä ja elämän vieriessä tasottaa tyttären huonoa luonnetta.
— Raha kaikki voittaa — sanoivat ihmiset. Niin uskoi poikakin, pukeutui parhaisiin vaatteisiin ja läksi linnaan pyrkimään. Mutta tuo kuusikerroksinen linna olikin lujasti vartioitu. Vartiosotilaat eivät päästäneet miestä edes linnan pihaportin lähettyville, vaan aikoivat käännyttää hänet samoin tein takaisin.
Prinsessa sattui oleilemaan ylimmässä kerroksessa ja näki mitä portilla tapahtui. Heti lähetti hän kamarineitsyeensä ottamaan selvää, kuka herra käännytettiin tieltä takaisin ja mitä tällä oli asiana. Mies ilmotti kosimisaikomuksensa. Silloin antoi prinsessa vartiosotilaille käskyn, että tulija oli esteettä laskettava hänen puheilleen.