Silloin mietti mies keinoja vilua vastaan. Hän harppasi aina Tyynen meren saarten tulivuorilta asti tulta lainaamassa. Sytytti siellä suuren tervasruhon tulivuoren aukossa ja kantoi tuon tulisoihdun työmaalleen. Viritti siinä sitten sellaisen roihun, että puoli Pohjoista Jäämerta hikoili kuuman tuskissa ja koko pohjan taivas punersi lieskan loimusta. Tästä säikähtyneinä meidän maamme hiidet ja menninkäiset suin päin kovaa kilpajuoksua pakenivat aina Lapin onkaloihin asti, missä ne vieläkin piiloaan pitävät.
No, jäähtynyt jättiläis-Ukko lämmittelihe siinä lietensä loimussa, käänteli laiskasti kylkiään ja tunsi lämmön siunattua suloa. Ajanoloon kuumenivat myöskin kallioiden kyljet niin, että ne alkoivat hehkua. Mutta tästäpä lämpeni ilma ja alkoi virtailla ylöspäin. Sivusta käsin, sieltä Siperian aukeilta aroilta, painalti puhurinsa jäinen alhaalla oleva ilma ja tunkeusi täyttämään ilmattomaksi jäänyttä jättiläisen ympäristöä. Niin aiheutui mahtava myrskytuuli, joka toi tullessaan Siperian sumut ja sadepilvet.
Vesi putosi pilvistä virtana niin jättiläisen hartioille kuin kuumentuneille kallioillekin. Myrskytuuli puolestaan pieksi vuoren rinteellä kasvaneita puita niin, että niiden latvat virpoivat höyryävällä liedellä lojuvan jättiläisen hartioita. Uros oihki ja äännähteli, käänti kylkeä ja toista, mutta ei malttanut leikistä luopua, sillä hän tunsi siinä saavansa nuorteutta työn jäykistämiin jäseniinsä.
Seuraavana iltana teki jättiläinen samanlaisen roihun ja joutui yhtä kuumaan kylpyyn.
Tätä iltaihannettaan käytteli hän sitten aikansa kuluksi ja vartalonsa voitimeksi aina elämänsä loppuun asti ja siirtipä tuon löylyleikkinsä vielä perintönä pojilleenkin.
Näiltä perivät sen taian Uralin tälle puolen pääsneet urohot ja käyttävätkin uutteraan sitä iltailoa hyväkseen.
Mutta kun he olivat pienempiä eivätkä voineet virittää sellaista roihua, joka olisi tuottanut tuulen ja saanut puut pieksemään heitä, vangitsivat he kuumennetusta kiukaasta heltiävän höyryn neljän hirsiseinän sisälle ja koppoivat kouraansa koivunoksia, joilla he sitten mielensä mukaan hartioitaan hosuivat.
Taidatpa osaltasi sinäkin sen ihanan iltailon touhut tuntea?
Hyvän enkelin työ.
Isä oli ollut koko viikon huolissaan. Hän oli useana iltana seisonut pitkän aikaa pihaportilla ja tähyillyt Rimpisuon takaista metsänrintaa ja siitä sitten arvelevasti päätään pyöräyttäen astellut äänettömästi tupaan.