— Paha onni on tulossa — sanoi hän hitaasti äidille eräänä heinäkuun lauantai-iltana, kun äiti kutsui hänet saunaan lähtemään.
— Mistä se paha onni tulee? — ehätti silloin Sirkka kysymään ja hyppäsi isän viereen penkille.
— En tiedä, lapseni, sen kotipaikkaa. Eiköhän se vain sentäänkin tule tuolta suon takaa. —
— Tietääkö isä, minkänäköinen se on? — tahtoi Sirkka yhä hartaammin kysellä.
— Sitäkään en osaa selittää. Sen vain tiedän, että se on voimakas ja kulkee näkymättömänä, mutta jättää jälkensä nähtäviksi. —
— Eikö sille kukaan mahda mitään? —
Sirkka oli asettanut toisen kätensä poskelleen ja näytti miettivän jotakin tärkeää kysymystä. Isä vastasi hänelle:
— Tuskinpa muut kuin Jumalan hyvä enkeli. Ihmiset ovat koettaneet usein mitellä voimiaan sen kanssa, mutta monesti ovat he joutuneet tappiolle. Paha onni on voimakas. —
— Eivätkö he sitten ole pyytäneet hyvää enkeliä avukseen? —
— Kyllä, mutta toisinaan paha onni voittaa hyvän enkelinkin voiman.
Mutta mitä sinä, lapsukaiseni, nyt niin mietit? —