[5] E. von der Brüggen: Das heutige Russland 1902.
[6] Tämän teoksen kirjoittaja sai siihen aikaan milloin Leipzigistä milloin Berliinistä painetun kirjaluettelon, jossa oli leima "sensuurin sallima", ja johon oli kätketty "Osvoboshdenie", ohuelle silkkipaperille painettuna.
[7] Vannovskin arvostelu vuodelta 1900: "Tulee kenties kulumaan vuosisatoja ennenkuin Japanin armeija on saavuttanut ne siveelliset perustukset, joihin europpalaisen sotajoukon järjestely nojautuu, ja ennenkuin se voidaan asettaa samalle tasolle kuin jokin kaikkein heikoin europpalainen armeija." Vielä epäedullisemmin I:n siperialaisen armeijaosaston esikuntapäällikkö, kenraali Ivanov arvosteli Japanin armeijaa: "Siltä puuttuu kaikkia sotilaallisia ominaisuuksia. Esikuntaupseereilla ei ole kykyä eikä sota-asiain tuntemusta, mutta sen sijaan he ovat täynnä kopeata luulottelua, komeilua ja omalaatuista logiikkaa."
Venäjän pääesikunnan virallisesta esityksestä sodasta.
[8] Venäläis-ranskalaista selitystä 16 p:ltä maalisk. 1902, joka oli vastaus englantilais-japanilaisen liittosopimuksen julkaisemiseen, ovat poliitikot ja sitten myöskin historioitsijat epäselvän sanamuotonsa tähden käsittäneet venäläis-ranskalaisen liiton laajennukseksi Itä-Aasiaan, mitä se todellisuudessa ei ollut.
[9] Venäjän laki ymmärsi "vierasheimoisilla" (inorodtsy) vain Siperian paimentolaisheimoja sekä juutalaisia, kielenkäyttö ja virallinen puhetapa sitävastoin kaikkia valtakunnan kansoja, jotka eivät olleet isovenäläisiä.
[10] Kirjoittajan tieto Ranskan ja sen pääesikunnan osallisuudesta Suomen valtiosäännön kumoamiseen ja maamme oman sotalaitoksen hävittämiseen lienee väärä. Ainakaan täällä Suomessa ei tunneta mitään, joka sitä tukisi. Suom. muist.
[11] Niinkuin suomalainen lukija huomaa, ei kirjoittajan esitys kieliasiasta ole aivan täsmällinen. Asetus venäjän kielen käytäntöön ottamisesta annettiin vasta seuraavana vuonna, 1900, eikä koskenut kaikkia, vaan ainoastaan ylimpiä virastoja. Ei myöskään ollut Suomen virkamiehistössä huomattavissa mitään erityistä intoa "valtakunnan kielen" oppimiseen. Suom. muist.
[12] Kirjoittajan esitys tästä asiasta ei ole aivan täsmällinen. Suomi julistautui itsenäiseksi joulukuun 6 p:nä 1917, mutta sitä ennen, s.o. Venäjän vallankumouksen ja tuon mainitun päivän välisenä aikana, kaikki puolueet eivät suinkaan olleet aivan yksimielisiä maan itsenäiseksi julistamisen viisaudesta tai mahdollisuudesta, missä kohden muutos tapahtui ja yksimielisyys saavutettiin vasta bolshevikkien noustua Venäjän hallitukseen saman vuoden syksyllä. Suom. muist.
[13] Todellisuudessa nämä kielet ovat toisilleen paljoa läheisemmät kuin mitä tästä voisi päättää. Suom. muist.