[33] Brest-Litovskin rauhan jälkeen Saksan hallitus lähettiläänsä, kreivi Mirbachin välityksellä vaati tsaarillisen perheen vapauttamista ja lupaa sen lähteä Englantiin. Neuvostohallitus suostui siihen, mutta ei pitänyt sanaansa. Huhtikuun lopussa 1918 tsaari perheineen vietiin Tobolskista Jekaterinburgiin Uraliin. Täällä punakaartilaiset 17 p. heinäk. 1918 murhasivat Nikolai II:n, hänen puolisonsa Alicen, hänen poikansa Aleksein ja hänen tyttärensä Olgan, Tatjanan, Marian ja Anastasian. Teko tapahtui yleisvenäläisen toimeenpanevan keskuskomitean puheenjohtajan Sverdlovin toimesta.
[34] Bolshevikit mestauttivat 1918 Russkin.
[35] Wendenin linnaväen sotamieskomitean puhemiehistön varoitus 5 p:ltä toukokuuta, painettu sanomalehteen Rishkoje Utro 13 p. toukok. 1917.
[36] Riiassa mentiin niin pitkälle, että saksalaisia sotamiehiä venäläisten toveriensa seurassa ilmestyi venäläisissä voimavaunuissa Väinäjoen rannalla olevalle torille, joka oli väkeä täynnä, tekivät siellä ostoksensa ja palasivat sitten saksalaiseen ampumahautaan. Vastineeksi saivat venäläiset sotamiehet ottaa osaa erääseen saksalaisten sotamiesten tanssitilaisuuteen Mitaussa.
[37] Tämä kongressi oli puhdasta ilveilyä. Valtuutetut olivat rintamalta tuoneet mukanaan kolmesataa, osaksi sangen merkillistä kysymystä, joihin väliaikaisen hallituksen oli vastattava. Yksi toisensa jälkeen ministerit ilmestyivät puhujalavalle ja vastasivat sotamiesten kysymyksiin, jotka koskivat sisä- ja ulkopolitiikkaa, historiaa, kansantaloutta, sotataitoa ja palkankoroitusta. Kysymykseen, miks'ei Nikolai II:ta oltu viety Pietari-Paavalin linnoitukseen, siellä kansalle rahasta näytettäväksi, Kerenski vastasi sillä, ettei linnoitus ollut mikään eläinnäyttely. Kysymykseen, miks'ei useampia kenraaleja oltu erotettu, vastasi Gutshkovin apulainen, kenraali Novitski, että niitä oli erotettu jo 115 ja että liittoutuneiden valtojen hallitukset olivat jo siitäkin valittaneet.
[38] Porvarillisissa piireissä lausuttiin se kaiketi perätön epäluulo, että grusialainen Tsheidse ei kunnian- ja vallanhimosta pitänyt kiinni johdosta, vaan eräästä toisesta, salaisesta syystä. Sen mukaan hän mielettömällä menollaan tahtoi aiheuttaa Venäjän valtakunnan perikadon, jotta hänen Kaukasiassa oleva isänmaansa voisi nauttia turvattua itsenäisyyttä.
[39] Neuvostohallituksen poliisiosaston olemassaolosta ei tekijä mitään suoranaisesti tiedä. Erinäisistä tosiasioista voi kuitenkin tehdä sen johtopäätöksen, että Tsheidse oli perustanut sellaisenkin osaston entisistä tsaarinaikuisista salapoliiseista.
[40] Riiassa eräs sotamiesten ja palvelustyttöjen kokous 3 p. heinäkuuta kielsi suunnitellun hyökkäyksen. Sitä ei tapahtunutkaan.
[41] Gutshkov Birshevia Vjedomostissa 8 p. elokuuta.
[42] Elokuun 3 p. 1914 eräs saksalainen pataljoona hyökkäsi Kalishiin ja otti vangiksi muutamia venäläisiä virkamiehiä. Pietarin sanomalehdistö sisälsi seikkaperäisen kuvauksen siitä, kuinka "ihmistunteensa menettäneet saksalaiset" murhasivat heidät, ja lesket ja orvot valittivat omaistensa surmaa. Vaikka vangitut virkamiehet muutamia päiviä myöhemmin terveinä ja reippaina olivat palanneet omaistensa luo ja eräät venäläiset lehdet sisälsivät siitä uutisen, niin jäi kuitenkin sivistyneen venäläisen yleisön vakaumuksessa "Kalishin raaka murhateko" kumoamattomaksi tosiasiaksi.