Tämän kirjan tekijän arvion mukaan, joka poikkeaa tavallisista tiedoista eikä väitä olevansa oikea, oli v. 1914
Europan Venäjän väestö ……………….. 124 miljonaa
Kaukasian " …………………. 12 "
Siperian " …………………. 12 "
Keski-Aasian ynnä
Kiivan ja Bukaaran " …………………. 12 "
Vuoden 1897 laskennan tuloksien mukaan muodosti vuosisadan lopussa Puolan kuningaskunta läntisen asemansa, sivistyksensä ja maaperänsä rikkauksien tähden Europan Venäjän tiheimmin asutun osan; siinä oli näet 74 asukasta neliökilometriä kohti.[1] Sitten seurasi Ukraina ja sen maakunnat Podolia, Kiova, Poltava, Harkova, Tshernigov, Volhynia, Herson ja Jekaterinoslav, joissa oli 50 asukasta neliökilometriä kohti. Isovenäläinen teollisuusalue, jossa kuvernementit Moskova, Tula, Kaluga, Vladimir, Nisni Novgorod ja Jaroslav, tuli 40 asukkaineen neliökilometriä kohti väentiheydessä lähelle noita lounaisia mustanmullanseutuja. Jota kauemmaksi pohjoista ja itää kohti kulkee, sitä harvemmaksi asutus käy. Se teki Permin ja Orenburgin kuvernementeissa 9, Astrakanissa 4, Vologdassa 3 ja laski Arkangelin metsissä ja tundroilla 0,4 henkeen neliökilometriä kohti. Yhtä suuri oli 1897 Siperian väentiheys. Kaukasiassa oli huolimatta luonnollisista rikkauksistaan ja lauhkeammasta ilmastostaan vain 20 asukasta neliökilometriä kohti.
Jos vuoden 1897 väenlaskenta, mitä tulee valtakunnan ja sen osien asukaslukuun, antoi tulokseksi likimääräisarvoja, joita ei hallituskaan epäillyt julkaista, niin sen sijaan vasta 1905 julkaistut tiedot kansallisuudesta ja uskontunnustuksesta eivät voi vaatia osakseen mitään luottamusta. Väestö ei käsittänyt kyselykaavakkeita, pelkäsi uusia uskon- ja kielivainoja ja osoitti oikeutettua epäluuloisuutta ja uskonnollisia epäilyjä, laskijat taas sivistyksen puutetta ja kansalliskiihkoa, ja näin saatiin uskoa ja kieltä koskeva tilastollinen alkuaineisto, jonka arvo yhä väheni, kun sitä vuosikausia käsiteltiin Pietarin virastoissa. Hallitus antoi hylkäävän päätöksen yksityisten kaupunkien, esim. Riian, anomuksiin saada omalla kustannuksellaan käsitellä ja julkaista paikkakunnalla koottua numeroainesta. Merkilliset tiedot eräiden alueiden väestöstä ja siellä vallitsevasta uskonnosta, tiedot, joissa oli liian selvä epätotuuden leima, saivat Venäjän vapaamieliset lehdet ankarasti arvostelemaan valtakunnallista tilastoa ja sen kiihkokansallista suuntaa.
Seuraava yleiskatsaus Venäjän valtakunnan kansoihin perustuu vuoden 1897 väenlaskennan virallisiin tietoihin, kun parempia ei ole käytettävissä.
A. Europan Venäjä.
1. Isovenäläisiä: 48,6 miljoonaa = 46 % koko väestöstä.
Luvut lienevät ennen liian suuret kuin liian pienet. Sulattamalla itseensä nykyisen Moskovan maan suomensukuisen alkuväestön, valloittavalla uutisasutuksella ja itsevaltiaalla valtapolitiikalla isovenäläiset ovat tulleet suurimmaksi ja vallitsevaksi itäslaavilaiseksi kansaksi.
2. Ukrainalaiset: 20,8 miljoonaa = 20 %.
Todellisuudessa Europan Venäjällä v. 1897 asuneiden ukrainalaisten luku lienee ollut suurempi. Kerran he olivat "venäläisen maan herroina" ja heidän pääkaupunkinsa Kiova valtakunnan keskipiste. Tatarien sivistystä-hävittävä hyökkäys 13. vuosisadalla on pitkäksi ajaksi tuominnut ukrainalaiset valtiolliseen voimattomuuteen ja tehnyt heidän maansa Moskovan ja Puolan välisen taistelun temmellyskentäksi. Heidän kielensä voittaja julisti milloin puolan, milloin venäjän kielimurteeksi.