Siivet tulivat lopullisesti valmiiksi. Ne pyörivät tuulessa mainiosti. Pojat istuivat laatikossa ja odottivat, että milloinka se lähtee liikkeelle. Mutta ei se lähtenyt. He koettivat hiukan töykätä sitä irti maasta, mutta se istui kuin naulattu.
Pojat nousivat pois laatikosta ja koettivat nostaa sitä paikasta toiseen. Silloin se läksi, jopa oikein hyvästi.
Pojat ihmettelivät, että mikähän siinä on, kun ei se lennä, vaikka voisi. Kyllä he ainakin sen sijassa lentäisivät tuolla puiden latvojen tasalla. Ja he arvelivat, jos se ilman hiekkasäkkiä läksisi liikkeelle. Hiekkasäkit otettiin sitte pois ja pojat menivät jälleen laatikkoon istumaan. He odottivat kunnes tuuli puhalsi oikein voimakkaasti.
Kun sitte tuulen viima saapui, ponnistivat pojat jaloillaan ja olivat jännityksessä. Siivet pyörivät, niin että kolina kuului, laatikko rusahteli ja rasahteli pari kertaa, mutta ei lähtenyt liikkeelle.
Silloin arvasivat pojat, että siinä vielä oli joku vika. Sillä jos se olisi ollut oikea keksintö, niin silloin se olisi kyllä maasta kohonnut, vaikka siinä olikin vaan tuollaiset tavalliset myllyn siivet.
Niin, joku vika siinä sentään mahtoi olla. Se oli selvä. Ja tänä päivänä pojat vielä miettivät, mikä vika siinä mahtaa olla.
OPPILAILLENI
Raikkahasti vastatkaa
Että seinät kajahtaa!
Joll' on reipas, raitis mieli,
Sill' on myöskin selvä kieli.
Suorana te seisokaa,
Päänne pystyyn nostakaa.
Nuoret ei voi, kansan vapaan,
Seista vanhuksien tapaan.
Työnne kunnoin täyttäkää!
Maailmalle näyttäkää,
Että, ken on suora, rehti,
Täällä kauimmaksi ehti.