Matti myöskin näki unta. Hän ratsasti hevosella pilvien läpi ja hevosen kaviot iskivät tulta ja sieramista puhalsi sakeata savua, josta sitte uusia pilviä muodostui.
Kun pojat aamulla heräsivät, kertoivat he toisilleen unensa. Se oli merkillinen uni. Siitä oli varmaan oleva seurauksia. Ja yhä suuremmalla innolla ryhtyivät he työhön.
Ensimäiset siivet, jotka he olivat tehneet, olivat aivan liian pienet. Ruvettiin siis uusia tekemään. Aina välillä kävivät pojat kuitenkin istumassa laatikossa ja katselemassa hauskoja hiekkasäkkejä.
Jos he keksisivät ilmalaivan, tulisivat he kuuluiksi koko kylässä. Se oli hauska juttu.
Ja sitte tuotaisiin heille lahjoja ja kouran kokoisia omenoita. Jos kuningas saisi asiasta tietää, niin lahjoittaisi hän varmaan Erkille hevosen ja Matille aasin.
Erkki ratsastaisi hevosellaan kultavuorelle ja toisi isälle tyynyn kokoisen kultamöhkäleen ja Matti matkustaisi aasilla itämaille ja hakisi sieltä jalokiviä ja hohtavia helmiä.
Sitte olisi kaikilla niin hauskaa. Äiti antaisi lapsille joka päivä omenapuuroa, muuramihilloa, marjamaitoa ja sokeroituja mesikoita.
Se olisi hauska juttu.
Mutta siivet eivät tahtoneet valmistua. Joskus tulivat ne liian kapeiksi, joskus liian leveiksi, joskus olivat ne liian pienet, joskus liian paksut.
Siinä oli myös paha pula, että minne ne sitten kiinnitetään. No, niin! Siitä pulasta päästiin sillä, että lyötiin tanko laatikon päälle poikkipuolin, siihen pantiin sitte reikä, johon siipien tanko istutettiin.