Pim, pam, pim-pam nyt tiuku soi.
Kas tässäpä hyvästi ajaa voi.
Me matkalla ollahan vieraalle maalle
Niin armahalle.
Pim-pam, pim-pam nyt tiuku soi.
Hei, hevoset laukata kilpaa voi! —
On vaunussa tilaa kaikille tässä
Näin hyllyävässä.
Pim-pam, pim-pam nyt tiuku soi.
Vaan vieraalla maallapa olla voi
Hei, herkkuja, hilloja, sokeripuita
Ja lystiä muita.
Pim-pam, pim-pam nyt tiuku soi.
Siis sielläpä hauskaa olla voi!
Jos joutuisimme jo piankin sinne,
Huh, hei, ritirinne!
ILMALAIVA
Erkillä ja Matilla oli suuria mielessä. Heidän piti tehdä ilmalaiva ja purjehtia sillä ilman läpi, niin että isä ja äiti, setä ja täti sekä kaikki muut ihmiset näkisivät ja ihmettelisivät.
He ottivat vanhan tavaralaatikon ja laittoivat siihen mukavat penkit, joilla heidän sopi istua. Sitte panivat he sinne hiekkasäkkiä painoksi ja vettä pulloon kuumuuden varalle. Tämä kävi kaikki helposti ja pojat olivat innoissaan.
Mutta pahin oli vielä jäljellä. Laatikkoon piti saada sellaiset siivet, jotka sitä ilmassa kannattivat.
Pojat päättivät tehdä siivet laudasta. Heidän mielestään pitäisi niillä olla sama muoto, kuin myllyn siivillä. Ja niin he rupesivat työhön.
Tuli ilta ja pojat menivät nukkumaan. Nukkuessaan näki Erkki unta. Hän purjehti ilmapallossa, joka keinui korkealla pilvien yläpuolella. Ja siinä ilmapallossa oli siivet aivan kuin myllyssä ja ne raksuttivat ja ratisivat pyöriessään.