"No sepä sopii!" jatkoi kirkkoherra. "Mehän tulemme siis aivan kuin kutsutut. Niin mutta aijoin vielä sanoa, että minäkin ajattelen ottaa vakuutuksen Suomi-yhtiössä, vaikka olenkin jo kerta ennen vakuuttanut henkeni. Mutta minusta näyttää kuin tämä Suomi-yhtiö olisi aivan vakituisesti meidän olojamme varten laadittu. Se ei ota rahaa vakuutetuilta antaakseen sitä varakkaille osakkeen-omistajille. Se hankkii itselleen rahastoja, voidakseen muodostua oikein vakavaksi. Mutta näitten rahastojen korot käytetään tulevaisuudessa, sittenkuin osakkeen-omistajat ovat vähitellen yhtiöstä lunastamalla eroitetut ja yhtiö on tullut keskenäiseksi, kokonaan vakuutettujen eduksi. Silloin ei pieninkään voitto joudu muille kuin vakuutetuille. En tahdo tässä ruveta pitemmältä asiaa selittämään, vaan jätän sen kanttori Huopalan tehtäväksi. Toivon kuitenkin että kaikki, ja etupäässä itse isäntä, miettisivät asiaa, jota kanttori tulee teille esittämään."
"Kyllä on tosiaankin hyvä asia, että tällaisista seikoista annetaan tietoa kansalle maaseuduilla. Olot tälläkin puolen olisivat paljo paremmalla kannalla, jos oppineet lähettäisivät tänne esitelmän pitäjiä, jotka selittäisivät kansalle sekä säästäväisyyttä että muita hyödyllisiä asioita," sanoi Risto.
"Se on kyllä totta. Ja toivokaamme että ajat siinä suhteessa muuttuvatkin yhä valoisemmiksi. Mutta Risto-hyvä, jatkakaa kertomustanne, joka keskeytyi meidän tulomme tähden", sanoi kirkkoherra.
Kaikkien kuunnellessa selitti Risto lyhyesti mitä hän oli ennen kertonut. Ja kertoelmansa lopetti hän seuraavilla sanoilla: "Jos olenkin saanut huomata perinpohjin erehtyneeni siinä, kun luulin että Amerikassa saapi leikata kultaa vuolupuukolla, olen kuitenkin sillä matkalla oppinut sen tärkeän asian, että tarvitaan paljo työtä ja runsaasti älyä ennenkuin saadaan kultaa kokoon. Meidän pitäisi täällä Suomessa oppia paljo siinä suhteessa. Jos me tekisimme enempi työtä ja hoitaisimme huolellisemmin talouttamme, olisi meidän taloudellinen asemamme paljo parempi. Tämän samaisen taloudellisen asemamme parantamisessa tulee henkivakuutuksella varmaankin olemaan etevä sija. Senvuoksi koetan minäkin puolestani voimani ja kykyni mukaan vaikuttaa tämän hyvän asian edistykseksi armaassa kotimaassani. Ja hyvin suurella mielihyvällä ja uteliaisuudella tulen kuulemaan herra Huopalan esitystä henkivakuutuksen merkityksestä ja hyödystä."
"Erittäin hupaista on ollut kuulla teidän puhettanne", sanoi kirkkoherra. "Ikävää on vaan ajatella, etteivät kaikki Amerikassa käyneet ole kehittyneet yhtä valaistuun ja todellista hyötyä harrastavaan suuntaan kuin Te. Jos tuollainen katsantokanta tulisi yleisemmäksi meidän maassamme, voisimme pian toivoa taloudellisen tilamme nopeaa parantumista ja kukoistusta. Kuitenkin toivon että isänmaassamme edistytään, joskin hitaasti. Ja suokoon kaiken hyvän Antaja, meidän taivaallinen Isämme, siunauksensa meidän kaikkien rakkaalle isänmaallemme!"
Kirkkoherran puhe liikutti syvästi kaikkia läsnä-olijoita. Hetkisen oltiin ääneti. Sitte alkoi hiljaista keskustelua kuulua väen seasta. Siellä alettiin tarkalleen pohtia asioita, joita oli kuultu. Ja vähitellen hajosi kaikki väki pihalta pois.
"Siemen on varmaan kylvetty hyvään maahan", sanoi kanttori.
"Toivoakseni saa 'Suomi' täällä hyvää aikaan".
"Sitä hartaasti toivon", sanoi Risto.
"Vieraat ovat hyvät ja lähtevät huoneeseen", sanoi Kerttu. Ja sitä pyyntöä mielellä noudatettiin.
* * * * *