"Kun monta tuhatta ihmistä yhtyy tällaiseen yhteiseen liittoon, tulee mahdolliseksi saada rahoille korkoa korolle. Ja kuu rahat tällä tavalla hoidetaan, voidaankin sellaisia tuloksia saavuttaa, kuin henkivakuutus tarjoaa.
"Tällainen on lyhyesti henkivakuutus. Mutta henkivakuutukseen kuuluu monta eri lajia vakuutuksia. Niistä tahdon teille kullekin yksityisesti puhua, mutta tahdon jo tässä tuoda esiin muutamia erittäin tärkeitä kohtia.
"Jokaisen tulee henkivakuutusta ottaessaan ajatella aina tulevaisuutta ja tulevaista taloudellista tilaansa. Sillä samoin kuin henkivakuutus ylipäänsä aina tarkoittaa tulevaisia aikoja, tulee myöskin sen, joka vakuuttaa henkensä, 'katsoa eteensä'.
"Kaikista halvin vakuutustapa on ehdottomasti se, jolloin vakuutettu sitoutuu maksamaan vakuutusmaksua vuotuisesti koko elämänsä ajan, ja yhtiö puolestaan sitoutuu suorittamaan vakuutus-summan heti vakuutetun kuoltua. Mutta tämä tapa ei ole sovelias kaikille. Ja varsinkaan ei maalaiselle, joka elää kättensä työllä. Sellaisen henkilön on nimittäin hyvin vaikea vanhoilla päivillään ansaita niin paljo rahaa, että voisi yhä suorittaa vakuutusmaksunsa. Kun sellainen henkilö nuorena ollessaan vakuuttaa henkensä, tulee hänen aina ottaa sellainen henkivakuutus, ettei hänen tarvitse vakuutusmaksuja suorittaa vanhoilla päivillä. Ja tuollainen henkilö menettelee aina minun käsitykseni mukaan parhaiten, jos hän ottaa sellaisen vakuutuksen, että voipi saada itse käsiinsä pääoman. Jos hän elää kuusikymmen-vuotiseksi, on 2,000 tahi 3,000 markan pääoma silloin hänelle suureksi hyödyksi. Hän voipi näillä rahoilla turvata suuressa määrässä sekä itsensä että vaimonsa toimeentuloa vanhoilla päivillä, eikä tarvitse silloin jäädä lastensa vastukseksi.
"Tahdon kertoa yhden esimerkin. Eräs pikku-talollinen vakuutti henkensä 4,000 markasta, mennessään naimisiin 22 vuoden vanhana. Tämä vakuutus-summa oli suoritettava hänelle hänen täytettyään 60 vuotta, tahi hänen kuoltuaan hänen oikeudenomistajalleen. Tästä vakuutuksesta maksoi hän joka puoli vuosi 46 markkaa. Vuodet kuluivat. Lapset kasvoivat ja tulivat aika-ihmisiksi. Hänellä oli neljä lasta. Kun hän alkoi lähestyä kuudettakymmenettä ikävuottaan, antoi hän rakentaa itselleen pienen tuvan talon lähistöllä olevaan metsäiseen niemeen. Tupa oli tosin sangen pieni, mutta sievä ja mukava sekä kyllin suuri kahden hengen asuttavaksi. Tuvan luo rakennettiin vielä aitta ja navetta. Tuvan ympärille perattiin peltoa perunamaaksi ja niittyä heinämaaksi.
"Kun hän sitte täytti 60 vuotta ja oli nostanut vakuutus-summansa yhtiöltä, kutsui hän perheensä luoksensa ja sanoi heille: 'Olen tullut vanhaksi ja harmaa-pääksi. Voimani eivät enää riitä tämän talon hoitamiseen ja kunnossa pitoon. Mutta elämäni työn olenkin kunnolla suorittanut, vaikka sen itse sanon. Tämä talo on kartanoineen, peltoineen, niittyineen ja metsineen nyt toisenlaisessa kunnossa kuin silloin oli, kun sen sain. Silloin voitiin tällä paikalla pitää ainoastaan 6 tahi 7 lehmää, nyt on meillä 15 lypsävää ja 4 hiehoa. Ennen oli kaksi hevoista, nyt on meillä niitä neljä ja viides varsa aina kasvamassa myötäväksi. Minun mielestäni on tämä talo nyt 12,000 markan arvoinen. Sinä Eero, joka olet pojistani vanhin, saat nyt tämän paikan täysineen haltuusi 10,000 markasta, seuraavilla ehdoilla:
"'Kaksi lehmää, Tähti ja Ruusu, tulevat äitisi ja minun saatavakseni.
Me muutamme nyt tuonne niemelle tupaan asumaan, ettemme ole tässä
pihasalla vastuksina. Sinun on parempi taloasi hoitaa omin neuvoin.
Meidän kuolemamme jälkeen saat ottaa lehmät takaisin.
"'Hevoista tulee meidän saada käyttää joka toinen pyhä ja muulloinkin joskus, jos vähäiset tarpeemme sitä vaativat.
"'Mitään muuta emme talosta tahdo. Kaikesta muusta pidämme itse huolen.
"'Kun äiti ja minä olemme kuolleet, saatte te kaikki jakaa tasan mitä olemme jälkeemme jättäneet. Meidän elinaikamme suoritat sinä Eero meille velastasi 4 % vuotuisen koron. Niistä korkorahoista annamme Mikolle, Aapolle ja Liisalle 100 markkaa kullekin ja pidämme itse loput, eli 100 markkaa. Näillä rahoilla ja henkivakuutus-summani koroilla tulemme me, äiti ja minä, hyvästi toimeen.