"'Nyt olen mielestäni menetellyt oikein teitä kaikkia kohtaan. Eero saapi tilan halvalla ja huokeaa korkoa vastaan meidän elinaikanamme. Hän voi siis nyt ruveta säästämään, ja meidän kuoltuamme maksaa sisaruksilleen kullekin osansa talonhinnasta.
"'Te nuoremmat jälleen saatte meidän elinaikanamme 100 markkaa joka vuosi. Tätä ette olisi voinut saada, jos äiti ja minä olisimme vielä jääneet tähän taloa pitämään. Tähän pieneen raha-saaliiseenne saatte nyt ansaita lisää, minkä voitte.
"'Yhden neuvon tahdon teille tässä antaa. Vakuuttakaa henkenne nuorena ollessanne. Minua ei ole mikään niin ilahduttanut vanhoilla päivilläni, kuin se että vakuutin henkeni nuorena. Seuratkaa te isänne esimerkkiä!'
"Tällä tavoin puhui lapsilleen Viisalan vanha isäntä, Iisakki. Ja hänen puheensa ja menettelynsä siunausta tuottavat seuraukset näkyivät jonkun ajan kuluttua.
"Kun Iisakki ja emäntänsä noin 12 vuotta tämän puheen jälkeen kuolivat, jättivät he jälkeensä Eeron 10,000 markan velkakirjan ja 5,000 markan talletustodistuksen, joka osoitti että heillä oli mainittu summa pankissa. He olivat näiden 12 vuoden kuluessa säästäneet lisäksi 1,000 markkaa.
"Nyt piti nämä jaettaman neljän lapsen kesken. Se oli helposti tehty. Jokaisen osaksi tuli 3,750 markkaa. Eeron tuli siis toisille sisaruksille maksaa 6,250 markkaa, jotka piti jaettaman heidän keskensä tasan, samoin kuin puhtaat rahatkin. Eero oli näiden 12 vuoden ajalla saanut säästöön 2,000 markkaa. Häneltä puuttui siis ainoastaan 4,000 markkaa. Nämä rahat sai hän helposti lainaksi tilansa kiinnitystä vastaan. Toiset sisarukset olivat myöskin hyvin tyytyväisiä, sillä hekään eivät olleet jääneet osattomiksi, vaikkakin vanhin veli oli saanut tilan halvemmalla.
"Vielä tahdon puhua parista seikasta. Ensimäinen on se, ettei kenenkään tule ottaa liian suurta henkivakuutusta. Jokaisen tulee vakuuttaa henkensä niin suuresta summasta, että tietää varmasti voivansa pitää vakuutuksensa kunnossa vaikeimpinakin rahan-pula aikoina. On paljo parempi ottaa pienempi henkivakuutus ja pitää se loppuun asti voimassa, kuin ottaa suuri ja antaa sen jonkun ajan kuluttua tulla mitättömäksi, rahan puutteen tähden.
"Usein olen tavannut henkilöitä, jotka ovat sanoneet: 'Miksi vakuuttaisin henkeni? Sehän olisi aivan hullua! Minä olen terve ja reipas, ja kuitenkin koroitti yhtiö vakuutus-maksuansa.'
"Tämä valitus koskee yhtiön lääkäriä, sillä hän ei ole silloin pitänyt mainitun henkilön terveyttä luotettavana ja on senvuoksi tahtonut vakuutus-maksun koroitusta. Kyllähän voipi tapahtua, että lääkäri joskus erehtyy, mutta tahdonpa kuitenkin kertoa teille muutamia esimerkkiä tällaisista, näennäisesti erehdyksestä tulleista vakuutus-hakemuksen hylkäämisistä, tai vakuutus-maksun koroituksista.
"Kerran anoi eräs pappi henkivakuutusta, mutta häntä ei otettu vastaan. Hän oli aivan terveen näköinen, suuri ja voimakas mies. Minua ihmetytti, ettei tällaiselle henkilölle annettu henkivakuutusta, mutta ajattelin vaan itsekseni: saammepa nähdä. Ja aivan oikein. Parin vuoden perästä tapasin taas saman papin. Nyt oli hän aivan haudan partaalla. Hänellä oli keuhkotauti, johon hän pian sen jälkeen kuoli.