»Kylään poikkesi. Tärkeitä asioita kuului olevan», sanoi mummo.
»Vai kylään»… huokasi äiti.
Kummi tuli nyt kodasta kantaen mustaa kahvipannua, josta tuliaiskahvit juotiin. Mataran mummo ei monta sanaa puhunut, mutta kun kahvit oli juotu, meni hän nyytilleen, otti sieltä suuren joukon sarvia, joiden päät olivat rakkonahalla suljetut, pani ne kiuluun ja käski kummin viedä ne saunaan likoamaan.
En tiennyt seuraisinko kummia saunaan vai jäisinkö pirttiin. Mataran mummo kiinnitti kuitenkin mieltäni niin, etten pirttiä voinut jättää. Rupesin siis pankolla kahvikuppia pesemään ja sain nähdä kaikki mitä pirtissä tapahtui.
Mummo nosti rikkosopelle rahin, otti kivikupin, pani siihen vettä, kaatoi pienestä pussista punamultaa, toisesta ruutia, toi tervapytystä nahturilla tervaa, pani lampaan talia, haki pihalta alakiveltä vedessä virunutta muraa, taittoi malin lehtiä, haki männyn kerkän, kaatoi tipan kahvia ja kaasi pikkusesta pullosta viinaa. Sitte otti hän nyytistään pyöreän puun liijan ja alkoi sillä pehmitellä omituista sekoitusta. Tätä työtä tehdessään puheli hän hiljaa koko ajan.
Kauan kesti tämä työ, mutta kauan viipyi kummikin saunassa. Juoksin siis sinne häntä katsomaan. Mutta tuskin ehdin saunan ovelle kun näin Mataran mummon kivikuppi kädessä tulevan jälestäni.
Mataran mummo meni saunaan, pani kivikupin lauteille savun keskelle ja työnsi lisää puita kiukaaseen. Sitte meni hän vieressä olevaan vesakkoon, taitteli lepänoksia ja riipi katajoita, toi ne helmassaan saunaan ja työnsi siellä tuleen. Sauna täyttyi sakealla savulla, joka haisi lepälle ja katajalle.
Samassa tuli kummi metsästä uudet kylpyvastat kainalossa ja Miina juoksi hänen jälessään uusi kaunis tuohinen kädessä.
»Minulla on siellä lauteilla vähän tavallista parempata. Ei pidä paikalta siirtää. Se suuttuu»… sanoi Mataran mummo.
»Eipä ei», sanoi kummi ja meni savuiseen saunaan.