»Nyt on pahus merrassa», hän sanoi pirttiin astuttuaan; »tästä pitää lähteä muualta kattoa pään päälle hakemaan. Tähän tulee uudet asukkaat.»
»Vai uudet tähän tulee», toisti Matara.
»Uudet, uudet. Ei auta mikään. Ensi viikolla pitää pöksien olla tyhjänä», hän sanoi.
»Vai ensi viikolla», sanoi Matara ja nosti Kaisun lattialta syliinsä.
»Miinan panen »huudolle» ja Tellu saa mennä lapsenpiiaksi Ounaskylän Mähöselle. Tapasin Mähösen viime pyhänä kirkolla. Hänen lapsensa kuuluvat sairastavan, niin tarvitsevat »lapsen likan» hän sanoi. Näistä isoista tytöistä ei siis hätää. Ne kyllä jo itsensä elättää. Mutta Kaisu täytyy pitää vielä »völjyssä», kuten tukkipatruuna sanoo,» ja isä tuuppasi lakkiaan kauemmas niskaan.
»Keittäsin kahvia, mutta pavut ovat loppuneet», sanoi Matara hiusmartoaan raapustellen.
Isä kaivoi nahkalaukustaan esiin kahvipussin ja sokeria.
»Onhan niitä tässä», hän sanoi.
Kun Mataran mummo tulta liedelle sytytteli, sanoi isä vielä:
»Niin tuota, sinä Matara saat sitte lähteä Kaisun kanssa minun mukaani sinne joelle päin.»