Viha, rehellisyyden ja oikeuden viha johti hänen toimintaansa.
Hän kerkesi tuskin astua sisään, suudella lapsen raittiita poskia, ja juoksi äitinsä suojaan.
— Pian, äiti, pukeutukaa… Me lähdemme… Me lähdemme…
Vanha rouva nousi verkalleen nojatuolista, jossa hän istui, uutterasti puhdistellen kellon vitjojaan, pistämällä nuppineulaa jokaiseen renkaasen äärettömällä huolellisuudella. Claire pidätti kärsimättömyyden liikkeen:
— Joutuun, joutuun… Valmistakaa kapineenne.
Hänen äänensä vapisi, ja houruraukan huone näytti hänestä kamalalta, kokonaan loistavan tuolta siisteydeltä, joka oli käynyt hänen raivokseen. Hän oli tuommoisessa katalassa tilassa, jolloin yksi harhaluulo saapi kaikki katoamaan ja näyttää vaan perinpohjin koko inhimillisen kurjuuden. Ollen hullun äidin ja uskottoman miehen ja liian nuoren lapsen keskellä, johtui hänelle yksinäisyytensä tajunta ensi kerran mieleen; mutta se vaan vahvisti hänen päätöksensä.
Hetken kuluttua oli jo koko talo puuhassa tekemällä tuon pikaisen, odottamattoman lähdön valmistuksia. Claire kiiruhti hämmästyneitä palvelioita, puki äitinsä ja lapsensa, joka nauroi keskellä kaikkea tuota hommaa. Hän tahtoi lähteä ennen Georgesin tuloa, että tämä löytäisi kehdon tyhjänä ja talon autiona. Minne menisi hän? Siitä hän ei tietänyt vielä mitään. Kentiesi tädin luo Orleansiin, kentiesi Savignyyn, mihin hyvänsä. Ennen kaikkia piti lähteä, paeta tätä petosten ja valheiden keskuutta.
Tällä hetkellä hän oli huoneessaan täyttämässä remettiä, kokoomassa kapineita. Sydäntä särkevä toimi. Jok'ainoa esine, jota hän käsitteli, herätti hänessä joukon ajatuksia, muistoja. Paljo meidän omaa itseämme löytyy siinä, mitä me käytämme. Välistä hajupussin tuoksu tai karikkokaava sai hänen itkemään. Yht'äkkiä kuului raskaita askeleita salista, jonka ovi oli ra'ollaan; sitte pieni rykäys ikäänkuin ilmoitukseksi, että joku oli tullut. Hän luuli sitä Risleriksi; sillä hänellä yksin oli oikeus tulla noin suoraan. Ajatus, että hän taas seisoisi noiden ulkokullattujen kasvojen ja tuon valehtelevan hymyn edessä, inhoitti häntä niin, että hän syöksi sulkemaan ovea.
— Minä en ole kotona ketäkään varten.
Ovi pani vastaan ja Sigismundin iso pää näkyi ra'osta.