Ja vanha "minulla-ei-ole-luottamusta" lähti menemään tuuliaisena, valkoinen harjansa tavallista enemmän pystyssä.
Siihen aikaan oli maantiellä sotamiehiä, yrttikauppioita, talutettavia upsierien hevosia, muonan myöjiä rattaineen, kaikenlaista hälinää ja liikettä, jommoista löytyy aamuisin linnoitusten edustalla. Planus astui suurin askelin keskelle hälinää, kun hän yht'äkkiä seisattui. Vasemmalla, penkereen juurella, pienen neliskulmaisen rakennuksen edessä, jonka tuoreelle savelle mustilla kirjaimilla oli kirjoitettu:
PARISIN KAUPUNKI. SISÄÄN KÄYTÄVÄ KIVILOUHOKSIIN.
huomasi hän joukon kanssa sota- ja tulli-miesten pukuja keskellä kulkijaimien renttumaisia ja tahrattuja mekkoja. Vaistomaisesti astui ukko lähemmäksi. Rautakangilla suljetun kaartavan oven juurella, istui tullimies portailla, puhellen ja laajasti liikutellen käsiään ikäänkuin hän olisi pitänyt esitelmää.
— Hän oli tässä, missä minä nyt, sanoi hän… Hän hirtti itsensä istualleen, vetämällä kaikin voimin nuoraa… näinikään… vuh!… Ja uskottava kyllä on, että hänen ainoa ajatuksensa oli kuolla, sillä hänen taskustaan löydettiin partaveitsi, jota hän olisi käyttänyt siinä tapauksessa, että nuora olisi katkennut.
Joukosta kuului ääni: "Raukka!…" Sitte toinen, vaan vapiseva ja mielen liikutuksen tukehduttama, kysyi arasti:
— Onko ihan varma, että hän on kuollut? Kaikki rupesivat nauramaan, katsellen Planukseen.
— Katsos tuota vanhaa vekkulia, virkkoi tullimies… Sanoinhan minä, että hän oli ihan sininen tänä aamuna, kun me päästimme hänen nuorasta, viedäksemme hänet tarkk'ampujien kasarmiin.
Kasarmi ei ollut kaukana; ja kuitenkin oli Sigismund Planuksen mitä vaikeinta mailmassa päästä sinne. Kuinka hyvään hän ajattelikin, että itsemurhat eivät olleet harvinaisia Parisissa, etenkin näillä rantamilla ja ett'ei mene päivääkään ilman, että korjataan ruumis näiltä pitkiltä linnoitus riveiltä, ikäänkuin vaarallisen meren rannalta, ei mikään voinut karkoittaa hirveätä tunnetta, joka aamusta saakka ahdisti hänen sydäntään.
— Vai niin! Te tulette hirttänyttä varten, sanoi käskyläispäällikkö kasarmin ovella… niin! Hän on tuolla.