— Niin, herra Seguin.
— Puuttuuko sinulta sitten ruohoa täällä?
— Ei suinkaan, herra Seguin.
— Kenties on nuorasi liian lyhyellä; tahdotko, että panen sen pitemmälle?
— Ei maksa vaivaa, herra Seguin.
— Mitä sinulta sitten puuttuu, mitä siis tahdot?
— Tahdon mennä vuoristoon, herra Seguin.
— Mutta sinä poloinen et tiedä, että siellä on susi vuoristossa…
Mitäpä teet, jos se tulee vastaasi?
— Pusken sitä sarvillani, herra Seguin.
— Susi välittää vähät sarvistasi. On se syönyt minulta sarvekkaampiakin vuohia, kuin sinä olet… Muistathan vanhan Renaude-paran, joka minulla oli viime vuonna? Oikea emävuohi, joka oli väkevä ja äkäinen kuin pukki. Se otteli suden kanssa koko yön… sitten aamulla susi söi sen.