Sitten hän lisää, kääntyen äitiinsä päin:
— Tuokaa minulle paras pukuni, valkea kärpännahkainen takkini ja samettiset tanssikenkäni. Tahdon esiintyä enkeleille uljaasti ja astua taivaaseen Dauphinin puvussa.
Kolmannen kerran kumartuu sielunpaimen pikku Dauphinin puoleen ja puhelee hänelle kauan hiljaisella äänellä… Yhtäkkiä katkaisee kuninkaallinen lapsi hänen puheensa kesken huutaen kiukuissaan:
— Mutta silloinhan ei Dauphinina olo maksa kerrassaan mitään!
Ja tahtomatta kuulla enää sanaakaan kääntyy pikku Dauphin seinään päin ja itkee katkerasti.
II
Aliprefekti luonnon helmassa
Herra aliprefekti on virkamatkallaan. Kuski edessä, lakeija takana hän ajaa majesteetillisesti avoimissa aliprefektinvaunuissaan Combe-aux-Fèes'n maanviljelyskokoukseen. Tuon ikimuistettavan päivän kunniaksi on herra aliprefekti pukeutunut kauniiseen koruompeluksilla kirjailtuun takkiinsa, pannut pienen kolmikulmaisen hatun päähänsä, tiukat hopearaitaiset polvihousut jalkaansa ja sitonut helmiäiskahvaisen juhlamiekan vyölleen… Polvilla hänellä on suuri korunahkainen salkku, johon hän tuijottaa surullisesti.
Herra aliprefekti tuijottaa surullisesti korunahkaiseen salkkuunsa; hän ajattelee kuuluisaa puhettaan, joka hänen on piakkoin pidettävä Combe-aux-Fèes'n asukkaiden edessä.
— Hyvät herrat ja rakkaat maakuntalaiset…