— Oi ei, hyvä herra, ei koskaan… Toista oli ennen, kun me vielä olimme yksin tällä paikkakunnalla; meillä oli postihevosten muuttopaikka, meillä syötiin juhlapäivällisiä telkkien metsästysaikana ja kuljetettiin matkustajia läpi vuoden… Mutta sitten kun meille saapui naapureita, olemme menettäneet kaikki tyynni… Matkustajat käyvät mieluummin tuolla toisella puolella. Meillä on heidän mielestänsä liian synkkää… Totta onkin, ettei talomme ole kovin kaunis. Enkä minä ole kaunis, minua vaivaavat kuumekohtaukset, molemmat lapseni ovat kuolleet… Tuolla vastapäätä sen sijaan nauretaan aina. Siellä on emäntänä muuan arlesitar, kaunis nainen, joka kulkee pelkissä pitseissä ja kultavitjat käärittyinä kolmin kerroin kaulan ympärille. Postinkuljettaja, joka on hänen rakastettunsa, ajaa vaununsa hänen luokseen. Sitä paitsi hänellä on parvi palvelijattaria, jotka osaavat tekeytyä viehättäviksi… Sekin vetää vieraita hänen taloonsa. Kaikki Bezoucesin, Rebessanin ja Jonquièresin nuoret kuuluvat hänen vaikutuspiiriinsä. Ajurit tekevät pitkän kierroksen voidakseen pistäytyä hänen luonaan… Mutta minä, minä istun täällä päivät päästään ilman yhdenkään ihmisen seuraa, joka ikävääni haihduttaisi.
Hän sanoi sen hajamielisellä, välinpitämättömällä äänellä nojaten yhä otsaansa ikkunanpieleen. Varmaankin oli majatalossa vastapäätä jokin, mikä kiinnitti hänen huomiotansa…
Yhtäkkiä syntyi maantien toisella puolella vilkasta liikettä.
Postivaunut vierivät jyristen matkoihinsa pölyistä tietä pitkin.
Kuului piiskanläiskettä, postitorven toitotuksia, palvelijattaret
juoksivat ovelle ja huusivat:
— Adiousias!… adiousias!… hyvästi, ja ylinnä kuului taas äskeinen pelottavan vahva ääni, joka jatkoi lauluansa:
Hän kultakannuihin läks vettä noutamaan, kun kolme ritaria hän näki saapuvan…
… Tuon äänen kuullessaan vapisi emäntä kiireestä kantapäähän, ja kääntyen minuun päin hän virkkoi hiljaa:
— Kuuletteko?… Se on minun mieheni… Eikö hän laula hyvin?
Katsahdin häneen kerrassaan tyrmistyneenä:
— Kuinka? Teidän miehenne!… Hänkin siis siellä?
Ja nainen vastasi tuskallisen näköisenä, mutta hyvin lempeästi: