Näin sanoessaan koetti hän tavoitella lumivalkoisen yöröijyn houkuttelevaa helmaa, mutta Colette sysäsi hänen kätensä kylmästi pois.
»Teistä tässä ei olekaan oikeastaan kysymys!… Tunnenhan minä teidät … te olette tietysti sama suuri, viaton lapsi, joka ei kykene mihinkään… Melkeinpä haluaisin teidät toisellaiseksi… Mutta kysymys on kuninkaasta ja hänen arvostansa!… Millainen häväistys tuollainen elämä on koko…! Niin, jos hän olisi vapaa ja naimaton… Nuoret, naimattomat miehet huvitelkoot mielellänsä … vaikka kuninkaan korkea asema ja arvo maanpaossakin sentään vaatii, että … (voi, kuinka korkeille kannoille pikku Colette juhlallisesti asettuikin puhuessansa arvokkaisuudesta maanpaossa!) Mutta nyt on hän nainut mies. Enkä todellakaan ymmärrä, että kuningatar… Sillä naisella ei siis ole mitään suonissansa!…»
»Colette!»
»Niin, niin, tiedän teidän olevan isänne kaltaisen siinä suhteessa… Kaikki, mitä kuningatar tekee, oh! Mutta minun mielestäni on hän yhtä syyllinen kuin kuningaskin. Hän juuri on tämän pakottanut tuollaiseen elämään … välinpitämättömyydellänsä ja kylmyydellänsä, niin…»
»Kuningatarpa ei ole kylmä. Vaan korskea hän on.»
»Olkoonpa niin… Voiko rakastavainen nainen olla korskea?… Jos kuningatar rakastaisi puolisoansa, olisi hän pitänyt huolen siitä, että ensimäinen ulkona vietetty yö olisi ollut viimeinen. Voihan puhua, uhkailla, esiytyä. Mutta sen sijaan vaikenee hän veltosti, vaikka näkee vikoja, jotka tekevät teistä lopun… Kuningashan viettää nyttemmin kaikki yönsä ulkona, bulevardeilla, klubeissa, Axelin prinssin luona ja Jumala tiesi, millaisessa seurassa!»
»Colette, Colette!»
Mutta Coletteapa ei saatukaan hevillä vaikenemaan, kun hän kerran oli päässyt alkuun, sillä hänellä oli hyvä »ulostuonti» niinkuin kaikilla porvarillisilla naisilla kiihkoisassa Pariisissa on, missä nuketkin puhua päpättävät.
»Se nainen ei rakasta mitään, sanon minä, ei edes omaa poikaansa!… Jos hän rakastaisi pikku prinssiä, ei hän tätä tuollaiselle raakimukselle uskoisi!… Hän ihan menehtyy rasituksesta, tuo pikku poloinen!… Yölläkin … nukkuessansa lukee hän ulkoa latinaa ja kaikellaista … unissansa, kertoi markisitar minulle… Kuningatar on aina läsnä oppitunnilla… Kahden peittovat he nyt tuota poloista … tehdäksensä hänestä kuninkaan! Mutta sitä ennen ottavat he häneltä hengen, olkaa varma siitä!… Minä inhoan tuota Mérautia.»
»Méraut on kuitenkin kunnon mies… Hän olisi voinut toimeenpanna ikävän näytelmän tuon 'Ragusan piirityksen' kanssa… Mutta hän ei ole virkkanut sanaakaan.»