»Olisiko se teistä siis vaarallista?»
»Ei suinkaan, rouva. Mutta jos lähdemme markkinapaikalle, on parasta, ett'ei palvelija meitä seuraa. Hänen livreepukunsa vuoksi joutuisimme ehkä liiallisen huomion alaisiksi.»
Kuningattaren käskystä kapusi pitkä kamaripalvelija, joka jo oli aikeissa lähteä heitä seuraamaan, takaisin ajurin viereen; vaunujen oli näet odotettava tässä hänen majesteettinsa palaamista. Tietysti eivät he aikoneetkaan kiertää ympäri koko markkinapaikkaa, vaan ottaa muutatamia askelia katsellaksensa ensimäisiä kojuja.
Aivan kujanteen suussa oli jo pieniä siirrettäviä telineitä ja valkealla liinalla katettu pöytä ja kaikki, mitä maaliin-ampumista varten tarvittiin. Ihmiset menivät välinpitämättöminä sen ohitse. Sitten seurasi paljaan taivaan alle tehty paistimo, josta levisi väkevä kärvennetyn rasvan katku ja näkyi suuria, punaisia liekkejä nousevan korkeuteen; ympärillä hääräsi valkopukuisia kyökkipoikia paistaen kasoittain sokeroituja omenaviipaleita. Vierellä seisoi altea-leivosten tekijä venyttäen ja kiertäen valkeaa, mantelilta tuoksuvaa taikinaa jonkunlaisissa jättiläisrenkaissa!… Pikku prinssi katseli tätä kaikkea hämmästyneenä. Se oli näet kuin uutta hänelle, poloiselle häkkilintuselle, joka oli kasvatettu palatsin korkeissa suojissa ja sen puiston kullattujen ristikkoporttien takana ja joka oli kasvanut keskellä kauhuja ja kapinoita, aina liikkunut seurueen paimentamana näkemättä kansanelämää sen lähempää kuin mitä hän palatsin parvekkeelta tahi sotilassaaton ympäröimistä vaunuista oli nähnyt. Alussa oli hän pelonalainen, pitäen kävellessänsä lujasti kiinni äitinsä kädestä; mutta vähitellen huumausi hän hälinästä ja juhla-ilmasta. Posetivien yhtäläinen vingutus häntä niinikään kiihoitti. Hän näytti saaneen hurjan juoksuhalun, sillä hän veti äitiänsä eteenpäin ihan väkisellä pysähtyen alinomaa katselemaan jotakin, mutta sitten taas lähtien taivaltamaan yhä kauvemmas ja kauvemmas sinnepäin, missä melu oli suurin ja väkijoukko taajin.
Huomaamattansa loittonivat he näin lähtöpaikalta aivan kuin uimari, jota virta työntää eteenpäin. Osaksi lienee siihen vaikuttanut myöskin se, ettei heitä väkijoukossa paljon huomattu, sillä näiden kirjavien pukujen vilinässä ei kuningattaren puku — hänen hameensa, kappansa ja hattunsa olivat kellertävät — pistänyt silmiin enemmän kuin pikku prinssinkään; Zaran suuri, alaskäännetty paidankaulus, paljaat nilkat ja lyhyt takki saivat kuitenkin jonkun sävyisän eukon huomauttamaan vierustoverillensa: »tuo on englantilainen, tuo…» Zara käveli äitinsä ja Elyséen välillä, jotka hymyilivät hänen ilollensa.
»Kas, äiti, katsokaapa tuota!… Mitä ne nuo tuolla tekevät, hra
Méraut?… Mennään katsomaan!…»
Ja heidän täytyi seurata häntä toiselta puolen kenttää toiselle omituisesti viistoillen, joten he joutuivat yhä kauvemmas taajenevan väkijoukon keskeen ollen vihdoin pakotettuja seuraamaan ihmisvirran mukana.
»Entäpä jos palaisimme jo takaisin?» ehdotti Elysée.
Mutta lapsi oli vallan haltioissaan. Hän rukoili ja veti äitiänsä kädestä ja tämä taas oli niin onnellinen nähdessänsä pienen, uneliaan poikansa kerrankin heräävän horrostilastansa… Ja sitä paitse oli yleinen kansan-ilo saanut kuningattarenkin vilkkaammalle tuulelle, jonka vuoksi he kävelivät yhä edelleen … ja edelleen.
Päivä kävi yhä helteisemmäksi, ikäänkuin olisi laskeva päivä säteillänsä houkutellut myrskyn esille. Ja mikäli taivas muutti valaistustansa, sikäli sai tuo tuhatvärinen juhla satumaisemman leiman. Näytännöt alkoivat. Kaikki sirkustaiteilijat ja muiden kojujen taiturit astuivat nyt telttakatoksen alle, kylteiksi maalattujen esirippujen eteen, joille kuvatut eläimet — petoeläimet — voimistelijat ja painijat näyttivät kaikki virkoavan eloon ja liikkeeseen, kun tuuli alkoi kangasta hulmuttaa. Nyt alkaa suuri sotilaskulkue, joka tapahtuu Kaarle IX:n ja Ludvig XV:n aikakausien puvuissa. Mikä kiväärien ja pyssyjen vilinä, mikä paljous kankipalmikkoja ja häilyviä töyhtösulkia! Torvisoittokunta puhalsi marseljeesia saattosoitoksi. Vastapäätä taas oli sirkus, jonka edessä olevalla lavalla näytellään nuoria, valkeilla suitsilla ohjattavia hevosia, jotka esittävät kaikellaisia temppuja, laskevat kavioillansa ja tervehtivät katselijakuntaa harjaansa heilauttamalla. Sen vieressä on toinen markkinakoju, jossa esiytyy nuoralla tanssijoita ruutuiseen puseroon ja muotojanoudattaviin sääryksiin puetun pajazzon johdolla. Hänen kanssansa esiytyy pitkä-kasvuinen, ruusunpunaiseen tanssijapukuun puettu, ahavoittunut tyttö, joka esittää jonglöritemppuja kullatuilla ja hopeoiduilla kuulilla, pulloilla ja tinaveitsillä, jotka välkkyvät ja kalisevat ilmassa hänen lasinuppuisilla tukkaneuloilla ylöskiinnitetyn hiuslaitteensa yläpuolella.