»Ja mitä korkoa vastaan?»
»Mitä vain haluat… Mitä suuremmiksi sitoumukset saamme, sitä varmemmin pääsemme päämääräämme. Hän on saatettava siihen, ettei hänen auta muu kuin allekirjoittaa luopumus kruunustansa.»
»Ja kun hän on suostunut sen tekemään, niin…?»
»Niin pitää tuo nainen huolen lopusta… Hänellä on silloin rakastaja, jolla on kaksi miljoonaa kulutettavana.»
»Mutta jos nainen keksii pitää kaikki itsellensä! Täytyy olla saakelin varma naisesta, jota käytetään…»
»Hänestä me olemmekin varmat.»
»Kuka hän siis on?»
»Et sinä häntä tunne», sanoi Señora varmasti, korjaten arvopaperit takaisin salkkuun.
»Ei, jättäkäämme asia sittenkin siksensä», sanoi ukko vilkkaasti; mietittyänsä hetkisen lisäsi hän: »Se on paljo rahaa … sangen paljo rahaa… Ainakin täytyy minun puhua Picheryn kanssa asiasta.»
»Ei, kavahda itsesi siitä, isä… Tähän juttuun ei pidä muita ihmisiä enää sekoittaa. Meitä on jo ennestänsäkin liian monta. Tom, Lebeau ja sinä … ja jos ai'ot kertoa siitä useammille, niin…»