Hän keskeytti puheensa nähdessänsä kylvettäjän samassa tulevan pyyhinliinojen ja kuivaushansikkaiden kanssa. Sitten alkoi tämä muokata ja harjata hänen kunink. korkeuttansa, joka hikoili ja uhosi kuin mikäkin ajurinkoni ankaran mäen päälle päästyänsä. Kun toimitus oli suoritettu, jatkoi Kristian väristen ja kalpein huulin:
»Kuulkaas, mitä täällä on tapahtunut… Ehkä olettekin jo siellä
Nizzassa kuullut jutun kohtauksesta perhehotellissa?…»
Kunink. korkeus tuijotti häneen hölmöillä silmillänsä:
»Pöllöjäkö suosammalessa, häh?»
Kuningas nyökkäsi myöntäen ja käänsi kauniit silmänsä sivulle. Hetken vaiti oltuansa jatkoi hän:
»Voitte kuvitella, millainen näytelmä se oli… Polisi saapui keskellä yötä … tyttö letukka itki ja vääntelihe… Milloin kynsi hän polisipalvelijoita, milloin taas tarttui minua polvista huutaen: 'prinssi, prinssi, pelastakaa minut!' Koetin saada häntä vaikenemaan, mutta se oli jo liian myöhäistä… Ilmoitin keksityn nimen, mutta komisario hymyili sanoen: 'ei se auta … väkeni on tuntenut teidät … tehän olette Axelin prinssi…'»
»Paljo kiitoksia!…» murisi prinssi … kasvot pesuvatiin upotettuina, »no, ja sitten?…»
»Niin, Jumala paratkoon, minä tunsin itseni niin noloksi ja yllätetyksi … sitä paitsi oli minulla muitakin syitä, joista joskus vasta teen selkoa… No niin, minä annoin miehen pysyä uskossansa, olletikin kun luulin koko jutun painuvan siihen. Mutta vielä mitä! Nyt on se jälleen kaivettu esille ja kun asianhaarat voivat vaatia, että te saatte kutsun saapua polisituomarin luo, niin aioin pyytää teitä…»
»Ottamaan seuraukset niskoilleni oikeuden edessä…»
»Ah, niin pitkälle ei se sentään menne… Mutta sanomalehdet voivat jälleen ottaa asian puheeksi … ja ilmoittavat ehkä nimen … ja kun Illyriassa par'aikaa on syntymässä suurempi kuningasmielinen liike, josta voi olla seurauksena, että meidät kutsutaan takaisin, niin … tällainen häväistysjuttu voisi turmella kaikki.»