Vanha-Stenne kuunteli häntä kammottavalla katseella. Kun kaikki oli kerrottu, peitti ukko kasvonsa käsillään ja itki ääneensä.
"Isä! Isä"!… rukoili poika.
Mitään vastaamatta työnsi vanhus hänen pois luotaan ja poimi rahat lattialta.
"Onko tässä kaikki?" kysyi hän.
Pikku-Stenne osoitti että siinä oli kaikki. Vanhus otti pyssynsä ja latinkilaukkunsa seinältä, pisti rahat taskuunsa ja sanoi.
"Hyvä. He saakoot ne takaisin!"
Ja sanaakaan lisäämättä sekä taaksensakaan katsomatta meni hän ja yhdistyi nostolaisjoukkoon, joka, seisoi lähtöön valmiina. — — — Sittemmin ei ole enää nähty isä Stenne'a.
V.
Kahdeksannen komppanian laulajaiset.
Kaikki nostolaiskomppaniat Marais'in ja P. Antoinen etukaupungeista olivat tänä iltana leiritettyinä lautakasarmeihin Daumesnil-kadun varrella. Ducrots'in armeija tappeli jo kolmatta päivää Champignyn kunnahilla, ja me — me olimme muka olevinamme sen varaväkeä.