Hänen tyhmään kalloonsa lensi nyt se häälyvä luulokuvitelma, että tämä oli se Paidherbe'n ja Chanzy'n johtama vapautusarmeija, jota Pariisi oli niin kauan odottanut. Jospa olisitte nähneet, kuinka onnellinen hän oli, ja kuinka hän hymyili heille oikein suloisella ihastushymyllä, joka näytti kaikki hänen loistavat hampaansa.
Muutamassa sekunnissa oli rintavarus otettu, Kadour piiritetty ja sidottu.
"Näytä kiväärisi!"
Se oli vielä lämmin.
"Näytäs kätesi!"
Ne olivat mustat ruudista ja Kadour näytti ne ylpeästi, aina yhä iloisemmasti hymyillen.
Silloin työnnettiin hän väkisin erään lähimmän huoneen seinää vasten, ja — pang!… yks' kiväärinlaukaus, ja siinä kaikki.
Hän kuoli käsittämättä niin vähintäkään kaikista näistä.
XI.
Pikkupiirakat.