Kas nyt mar kannatti puhua kuitista!

Lippu makasi hänen edessään. Se oli hänen omansa, sekä kaunein, ja kaikista pahimmin raasittu. Kun hän taas näki sen, tunsi hän ikään kuin seisovansa tuolla tienrinteellä. Hän kuuli kuulain suhinan, sotalaukkioiden musertumisen ja kaikessa tässä everstin äänen kehoittavan: "Lipulle, pojat, lipulle!" Hän näki ne kaksikolmatta toveriaan kaatuvan ja itsensä ryntäävän vuorostaan esiin kannattaakseen lippu-raukkaa, joka taas horjui. — Ja voi! sinä päivänä oli hän vannonut puollustavansa ja suojelevansa sitä vielä kuolemassakin. Ja nyt!…

Tätä ajatellessaan kuohahti veri hänen sydämmestään päähänsä. Houreen vimmassa syöksyi hän preussilaisen upsierin kimppuun, tempasi häneltä lipun kahden käden sekä koetti kohottaa sitä suoraan ja korkealle päänsä päälle huutaen: "Lipull…" Mutta ääni takertui kurkkuunsa. Lipunvarsi vapisi ja lipsahti hänen käsistään. — Tuollaisessa raskaassa ilmassa, joka painaa niin kovasti viholliselle annettua kaupunkia — tuollaisessa kuolonilmassa ei voi mikään lippu liehua — ei mikään uljuus elää. — Ja vanha Hornus vaipui kuolleena maahan.

II.

Peli piljaartia.

Tapeltuaan kaksi päivää ja vietettyään yönsä taukoamattomassa rankkasateessa ulkona täydessä asussaan, ovat sotilaat uuvuksissa. Ja kuitenkin on heidän annettu aseissaan odottaa kolme hirveän pitkää tuntia seisoen maantienloassa ja lionneiden vainioiden liejussa. Väsyneinä edellisistä öistä ja viluisina likomärissä vaatteissaan nojautuvat he tiheisiin ryhmiin, lämmittääkseen ja tuetakseen toisiaan. Muutamat nukkuvat seisoallaan, kumartuen toverinsa laukkuun, ja juuri noissa unen veltostamissa kasvoissa kuvastuu riutumus ja kurjuuden kärsimys kaikista selvimmin.

Sade — loka — vilu — nälkä — synkkä, raskas sää — vihollinen, jonka varotaan olevan ylt'ympärinsä — kaikki tämä herättää syvää alakuloisuutta.

Mitä sitten merkitsee tämä kaikki? Mitä on tapahtumassa?

Tykit, suin metsää kohden, näyttävät siltä, kuin ne vainuaisivat uutta otusta. Sivuilleen vilkumatta tuijottavat raehaulikanuunat ilmanrantaa kohden. — Kaikki näyttää olevan hyökkäykseen valmiina. Miks'ei siis hyökätä? Mitä odotetaan?

Odotetaan käskyä, mutta mitään sellaista ei ole pääkorttierista vieläkään tullut.