"Kaikki on järjestyksessä, herra notario!" sanoo muuan käheä ääni eräästä sisemmästä suojasta. Hän heittää silmäyksen omenoihinsa ja menee kaipauksen huokauksella.
Mihin menee hän?
Tuosta silmänräpäykseksi avatusta ovesta tunkeutuu sisään kylmä ilmaviima, joka levittää ruovokan ja suon vastakkaista hajua ja väilähtäen haamuttaa ikäänkuin aavemaailma kuluneita, köysille ripustettuja resuja, mekkoja, paitoja ja karttuunavaatteita, jotka roikkuvat hijoistaan pitkinä ja — nokkuvat, tippuvat.
Se on tehty! Hän tulee takaisin. Hän asettaa pöydälle useita läpimärkiä esineitä ja kääntyy vilustuneena tulen luo lämmittämään punaisiksi kohmistuneita käsiään.
"Täytyy siis olla kerrassaan pää pyörällä, että — sellaisessa ilmassa…" mutisee hän hytisten. — "Mikä heitä vaivaa?"
Ja kun hän on tullut kyllin lämpimäksi ja sokeri alkaa muodostaa helmiä omenan ympärillä, istahtuu hän einehtimään pöytiönsä kulmalla. Syödessään lyö hän yhden kirjoistaan auki ja selailee sitä nähtävällä mielihyvällä. Mutta sepä onkin hyvin hoidettu, tuo iso kirja! Rivit niin suorat, alkukirjoitukset sinisellä lakilla, kimallus kultajauhoa yli kaiken, imupaperi joka sivulla, kaikki todistaa ihmeteltävää järjestystä ja huolta.
Näyttää siltä, kun raha-asiat kävisivät reimasti. Tuolla kunnon miehellä on sama tyytyväinen katsanto, kuin kassöörillä tarkastaissaan hyvin suoritettua kirjanpäätöstä.
Kun hän mielihyvissään kääntelee kirjan lehtiä, aukeaa sivusuojan ovi, sisääntunkevan väkijoukon astunta kuuluu; ne puhuvat, mutta puoli-ääneensä, niinkuin kirkossa.
"Oi! — niin nuori!… niin kaunis!… voi raukkaa!" Tungehditaan, kuiskaillaan.
Mutta mitä se häntä liikuttaa, jos toinen onkin nuori. Kun hän on suorittanut omenansa, asettelee hän eteensä ne esineet, jotka hän äsken toi sisään. Sormistin täynnä jauhetta; lompakko sisältävä yhden sous'in; pienet ruostuneet sakset, niin ruostuneet, että niitä ei milloinkaan, ei enää koskaan voi käyttää; työntekiättären vastakirja yhteen-tahmistunein lehdin; rähjäinen, puoleksi kulunut kirje, josta voipi lukea ainoastaan yksinäisiä sanoja: "Lapsi… ei ollenkaan rahaa… maksupäivä…"