Pienokaisen käsien puristus palautti häneen hieman rohkeutta. Hän jatkoi kävelyänsä.
Ei enään auttanut. Kai hänen tuli antautua kahakkaan. Jos muori ajaa heidät ulos, niin mitäs muuta kuin palauttaa poika taas poliisikamariin, mutta mahdollisesti hän kuitenkin tulee jäämään yhdeksi yöksi, ja siinä tapauksessa hän saisi ainakin kelpo ruoka-aterian.
He saapuivat Austerlix-sillalle, missä Nivernain Kaunotar oli kiinni. Pimeässä tuntui vieno, mutta tympäsevä tuoreen tukkipuun tuoksu. Suuri joukko pienempiä aluksia kellui joella. Venheiden liikunta sai lyhdyt heilumaan ja ristiin rastiin sidotut kettingit nirskumaan.
Päästäkseen omaan alukseensa täytyi Louveaun kavuta kahden porraslavalla yhdistetyn proomun poikki. Hän lähestyi horjuvin askelin ja tutisevin polvin, mitä lisäsi vielä lapsi, joka oli kietonut kätensä kovasti hänen kaulaansa.
Mikä pimeys. Ainoastaan pienen lampun valo välkkyi kajuutan akkunasta, ja valonsäde oven alta oli Nivernain Kaunottaren ainoa elonmerkki iltauinahduksessaan.
Kuului äiti Louveau'n ääni toruvan lapsia, hänen valmistaessaan illallista.
"Lopeta jo Clara!"
Ei ollut enään aikaa vetäytyä takaisin. Hän aukaisi oven.
Vaimonsa seisoi selin oveen päin, kumartuneena kamiinan yli, mutta tunsi hänen askeleensa, ja sanoi kääntymättä:
"Sinäkö olet Francois? Myöhäänpä nyt tulet!"